Maija Vilkkumaa on yksi menestyneimmistä suomalaisista naisartisteista. Hänen suosionsa on jatkunut yli kymmenen vuotta. Hänen lyriikkansa osuvat sekä nuoriin tyttöihin että vanhempiin naisiin. Lyriikoiden mukana voi kasvaa teinistä aikuiseksi ja samaistua joka hetkeen – tai tarkemmin sanottuna niihin hetkiin, jolloin elämä ahdistaa.
Vilkkumaa tulkitsee laulut persoonallisella äänellään ja energialla, joka saa tanssilattian huutamaan ja tanssimaan mukana. Yleisö koostuu pääasiassa vahvoista naisista, jotka tekevät elämässään mitä haluavat – tai ainakin haaveilevat siitä. Keikalla voi surutta huutaa kurkkunsa kipeäksi ja julistaa, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Monet laulut sisältävät myös itseironiaa, joka saa hymyilemään.
Mystistä on vain se, että mitä ne muutamat miehet noilta keikoilta saavat. He eivät voi samaistumisen kautta löytää sisäistä Ingalssin Lauraansa tai naista, joka kaipaa naimisiin. Ehkä peikkotukkaisen laulajattaren tulkinta kuitenkin koskettaa myös heitä. On miellyttävää katsoa, kun nainen ottaa yleisön ja koko elämän omiin käsiinsä.
Eikä kaikki lyriikat tietenkään ole pelkästään naisille suunnattuja. Esimerkiksi single-biisinä suuressa radiosoitossakin ollut Lottovoitto tuo esiin yhteiskuntakritiikkiä, joka koskee kaikkia suomalaisia. Kantavana teemana useimmissa biiseissä on kaipuu paremmasta elämästä. Jos asiat eivät ole hyvin, se pitää huutaa ääneen.
Kooman soittolista koostui hittibiiseistä, jotka olivat tasaisesti valittu kaikilta julkaistuilta albumeilta. Kuulimme kaikki olennaisimmat biisit Satumaatangosta Rouvakellariin. Biisit myös jaottuivat hienosti ensin riehuntaan, joka pysähtyi hetkeksi tunnelmointiin. Sen jälkeen taas villiinnyttiin tanssiin. Yksi kauneimmista hetkistä oli Viimeinen laulu, jonka sanoissa tiivistyy koko keikan tunnelma: ”Siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus”.
Teksti & kuva: Terhi Mahlamäki
Vilkkumaa tulkitsee laulut persoonallisella äänellään ja energialla, joka saa tanssilattian huutamaan ja tanssimaan mukana. Yleisö koostuu pääasiassa vahvoista naisista, jotka tekevät elämässään mitä haluavat – tai ainakin haaveilevat siitä. Keikalla voi surutta huutaa kurkkunsa kipeäksi ja julistaa, että muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Monet laulut sisältävät myös itseironiaa, joka saa hymyilemään.
Mystistä on vain se, että mitä ne muutamat miehet noilta keikoilta saavat. He eivät voi samaistumisen kautta löytää sisäistä Ingalssin Lauraansa tai naista, joka kaipaa naimisiin. Ehkä peikkotukkaisen laulajattaren tulkinta kuitenkin koskettaa myös heitä. On miellyttävää katsoa, kun nainen ottaa yleisön ja koko elämän omiin käsiinsä.
Eikä kaikki lyriikat tietenkään ole pelkästään naisille suunnattuja. Esimerkiksi single-biisinä suuressa radiosoitossakin ollut Lottovoitto tuo esiin yhteiskuntakritiikkiä, joka koskee kaikkia suomalaisia. Kantavana teemana useimmissa biiseissä on kaipuu paremmasta elämästä. Jos asiat eivät ole hyvin, se pitää huutaa ääneen.
Kooman soittolista koostui hittibiiseistä, jotka olivat tasaisesti valittu kaikilta julkaistuilta albumeilta. Kuulimme kaikki olennaisimmat biisit Satumaatangosta Rouvakellariin. Biisit myös jaottuivat hienosti ensin riehuntaan, joka pysähtyi hetkeksi tunnelmointiin. Sen jälkeen taas villiinnyttiin tanssiin. Yksi kauneimmista hetkistä oli Viimeinen laulu, jonka sanoissa tiivistyy koko keikan tunnelma: ”Siin olis raivo ja nauru ja riemu ja haikeus”.
Teksti & kuva: Terhi Mahlamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti