Ovien aukeamisaikaan, klo
21, Nosturin edessä oli pitkä, ehkä noin viidenkymmenen metrin
jono joka koostui pääosin 15–25 vuotiaista faneista. Asioita
hankaloitti jonkin verran se, että ovet Nosturin yläkertaan
aukesivat vasta klo 22, joten alakerrassa oli liian ahdasta koko
tunnin ajan. Kun ovet lopulta aukesivat, ihmismassa alkoi vyöryä
kovaa vauhtia kohti yläkerran salia.
Pariisin Kevät aloitti
keikan Lopeta -biisillään täydelle Nosturille, joka oli alusta
asti täysin mukana. Sitten Arto Tuunela sanoi: ”Näytätte
kauniilta ihmiset, meillä on sellanen onnekas juttu että nähään
duunissa hymyileviä kasvoja ja taputtavia käsiä”. Tunnelma
Nosturissa oli rento ja herkistynyt. Ihmiset tanssivat. Sali oli
perälle asti täynnä, parvella ihmisiä oli vain vähän. Arto
heitti joihinkin väleihin pari rentoa kommenttia jonka jälkeen
soitto taas jatkui. Kuultiin Imatrankoski, Pikku Huopalahti, Kevät,
Matkalla etelään, Tulivuoria, Astronautti, Tämän kylän poikii,
Saari, Kesäyö jne., kunnes bändi poistui lavalta.
Encore piti sisällään
mm. biisit Meteoriitti ja On aika juosta, ja viimeisenä Painovoimaa.
Sen jälkeen Arto toivotti yleisölle hyvää yötä ja onnelliset,
hymyilevät ihmiset alkoivat valua ulos jutellen menneestä keikasta.
Päällimmäisiksi
tunteiksi keikasta jäi haikeus, onnellisuus, herkkyys ja rakkaus.
Musiikillisesti kaikki toimi loistavasti, mutta ehkä vähän
liiankin loistavasti, koska biisit kuulostivat hyvin pitkälle
samalta kuin levyversioissa, joten jotain toisenlaisia
sovituksia/riskien ottamisia olisi kaivattu. Hieno keikka
jokatapauksessa. Arvosana 8½
Teksti: Jasmine Dietz
Kuva: Tiia Santavirta (kuva Tavastian keikalta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti