En satavarmasti ollut ainoa, joka aidosti häkeltyi, ilahtui ja kirkaisi kuullessaan elektropop-sensaatio Ellie Gouldingin saapumisesta Suomeen. Monien (myös allekirjoittaneen) suosikiksi noussut Goulding julkaisi lokakuussa toisen albuminsa Halcyon ja jo tähden muutama vuosi sitten julkaisema esikoisalbumi Lights keräsi kovasti kiitosta nostaen Ellie Gouldingin samalla kuuntelijoiden lisäksi myös kriitikoiden suosikiksi. Lieneekin melko yllätyksetöntä, että keikka myytiin silmänräpäyksessä loppuun.
Ellien suosio näkyi Suomessa välittömästi keikkapaikalla jo lämppäri-esiintyjien aikana, jolloin sali oli pakkautunut täyteen innokkaita ihmisiä. Itse valitettavasti missasin illan ensimmäisen esiintyjän Matthew Koman, jota kuulin kuitenkin myöhemmin ylistettävän ja paljon. Juuri ennen Ellie Gouldingia esiintynyt Charli XCX veti kuitenkin aivan mielettömän setin jonka seurasin alusta loppuun suu ammosen auki. Nuori Charlotte Aitchison on harvinaisen kuuma pakkaus ja erittäin lahjakas esiintyjä, josta on vaikea irroittaa katsettaan hetkeksikään.
Kun Charli XCX poistuu lavalta, alkaa salissa kärsimätön tohina. Turva-aitoja vasten painautuvat fanit tiivistävät rivinsä ja tuntuu, että huoneen jännittynyttä ilmaa voisi leikata veitsellä. Kun Don’t Say a Word kajahtaa ilmoille, särkee huoneen valtaava kirkuminen lähes tärykalvot rikki. Kun Ellie Goulding astelee lavalle, on hän säteilevän kaunis. Keikan alku tuntuu kuitenkin jokseenkin pliisulta ja laahaavalta, tosin starttikappale ei kamalasti annakaan resursseja mihinkään muuhun.
Fanit ovat tietenkin eri mieltä tai ainakaan heitä tämä ei tunnu haittaavan. Keikka jatkuu uutuuslevyn nimissä ja Halycon-kappaleen aikana myös yleisö esittelee laulutaitojaan ja salin valtaa ilo ja tanssi. Kappaleiden välissä vielä hetki sitten täysin mielipuolinen yleisö yhtäkkiä hiljenee täysin kuunnellessaan mitä Englannin lahjalla maailmalle seuraavaksi kertoo. Goulding naureskelee itsekin miten hämmentävä hiljaisuus salin yhtäkiä valtasi, ihan kuin kyseessä olisi stand up –ilta. Ellie ottaa muutenkin kappaleiden välillä yleisöön aktiivisesti kontaktia ja kertoo kappaleen syntytarinoista. Yleisö kuuntelee kuten kuuliaiden opetuslapsien kuuluukin.
Itse jään kuitenkin pohtimaan odotinko liikaa Ellie Gouldingilta. Järisyttävän suloisen Ellien lavakarisma ei yksinkertaisesti tunnu lainkaan täyttävän edes Tavastian kokoista salia. Ellie ei ole kuka tahansa, hän on jotakin niin erikoista, että olin toivonut ja jopa suorastaan odottanut täysin häkeltyväni koko keikan mielettömyydestä, ylistäväni sitä kaikille ystävilleni ja lisääväni sen välittömästi pääni sisältä löytyvän suosikkikeikkojen listani kärkipäähän. Sen sijaan oloni onkin yllättäen vähän epävarma; Ellien lavapreesens on vähän vaikea eikä hän vaikuta erityisesti viihtyvän estradilla juuri nyt. Olen hämmentynyt. Ellie Gouldingin upean uniikki ja huumaavan käheä ääni hyvittää kuitenkin paljon. Hänellä on jotakin mitä ei voi saada kuin syntymässä ja mitä usealta nykypäivän artistilta puuttuu; nimittäin juurikin sitä jotain. Ellie on uniikki, ainutkertainen. Hänen äänensä on välittömästi tunnistettavissa ja lienee mahdotonta löytää vastaavaa artistia tämän hetken musiikkikentältä. Jos suljen silmäni, olen onnellinen. Itse musiikissa vikaa ei siis ole.
Loppua kohden suunta on kuitenkin selkeästi ylöspäin ja olen hetki hetkeltä vähemmän hämmentynyt. Suunilleen keikan puolivälissä alkava akustinen osuus luo esiintyjän ja yleisön välille sanoinkuvaamattoman yhteyden sekä esittelee samalla Ellien jo aiemmin ylistämääni kaunista ääntä. Omaksi suosikkimuistokseni keikalta jäävät upeat slovarit I Know You Care, sekä sitä seuraava Elton John –cover Your Song, jonka myötä yleisö puhkeaa vimeistään räjäyttävään yhteislauluun. Tuntuu siltä, että yleisössä jokaisen ihmisen sydän on pakahtua kun Ellien läpimurtohitti Starry Eyes päättää keikan. Encorena kuullaan vielä I Need Your Love ja Lights.
Pakko myöntää, että olen itsekin ainakin osittain kääntänyt kelkkani ja poistun paikalta hyvin mielin ja edelleen rakastaen Ellie Gouldingia. Seuraavina päivinä soittimessani ei juuri soikaan mikään muu kuin Ellien uusin levy. Huomaan myös muistelevani keikkaa aktiivisesti sekä vaahtoavani ystävilleni sen hämmentävyydestä. Ilta jätti siis jälkensä!
Myöhemmin huomaan Ellien twiitanneen ”Just heard about Boston Marathon. God I hope everyone's ok...” Lieneekö siinä syy tytön vaisuuteen?
Biisilista:
Don’t Say a Word
Halcyon
Figure 8
Salt Skin
Hanging On/Wonderman
JOY
Explosions
Guns And Horses
I Know You Care
Your Song
My Blood
Only You
Under the Sheets
Anything Could Happen
Animal
Without Your Love
Starry Eyed
Encore:
I Need Your Love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti