Torstai-iltana
elettiin monellakin tapaa lopun alkua. Lähtölaskenta
maya-kalenterin ilmoittamaan maailmanloppuun oli käynnistynyt, ja
ruotsalainen dj-poppoo Swedish House Mafia pistäytyi
päätöskiertueellaan Hartwall Areenalla. Tuskailin itse sitkeän
flunssan kourissa, mutta vääntäydyin silti paikalle lumen, jään
ja rään läpi. Eihän tällaista ainutkertaista tilaisuutta voinut
mitenkään jättää välistä, One Last Tour jäisi yhtyeen
viimeiseksi.
Nyt olikin korkea
aika testata, miltä jo pidemmän aikaa tanssilattioita täyttäneet
biisit tuntuisivat hieman suuremmassa mittakaavassa veivattuina.
Hallin sisäpuolella ihmiset kuoriutuivat pilkkihaalareistaan ja
valmistuivat energiseen iltaan koristelemalla itsensä valotikuilla
ja pimeässä hohtavilla maaleilla. Keikasta oli lupa odottaa
kirjaimellisesti loistavaa.
Korkean valotornin
huipulla heiluneet Sebastian Ingrosso, Axwell ja Steve
Angello pitivät huolen siitä, että ilta olisi odotusten
mukainen. Greyhound aloitti kahden tunnin mittaisen huikean
valoshow’n, joka piti sisällään odotetusti kaikki SHM:n
suurimmat hitit. Setti siirtyi sujuvasti biisistä toiseen, ja eikä
pysähtyneitä hetkiä juurikaan löytynyt. Mukavaa lisäkipinää
toivat mukana olleet pätkät mm. Coldplayta ja Florence +
The Machinea. Lavalta tuuttasi ulos sekä ääntä että valoa
sellaisella teholla, että flunssan oireet unohtuivat tyystin.
Keikasta muodostui
ennen kaikkea visuaalinen elämys. Koukuttavista biiseistään
huolimatta SHM itsessään olisi ollut melko tylsää katseltavaa,
mutta esiintyjien ympärillä tapahtuva tehosterumba teki keikasta
näkemisen arvoisen. Uskomattoman taitavasti toteutetut pyrot ja
lasersäteet valaisivat hallia ja ryhdittivät menoa saumattomasti.
Sweet Dispositionin pelkistetty lyriikkavälke sai yleisön
tekemään sydämiä pimeyteen. Olin etukäteen vitsaillut, että
kyllä kunnon keikalla vähintään yksi tulirenkaan läpi hyppäävä
hylje tarvitaan. Nyt päästiin aika lähelle, kolmiulotteinen
avaruusseikkailu oli hengästyttävän hieno ja yltäkylläiset
projisoinnit nostivat tunnelman aivan omalle tasolleen.
”Tänä iltana
olemme Finnish House Mafia”, kolmikko hehkutti ja jakoi runsaasti
kohteliaisuuksia haltioituneelle yleisölleen. Kentällä tampattiin
taukoamatta, eikä istumapaikkoja todellakaan voinut sanoa
istumapaikoiksi. Täysinäinen halli oli läpi keikan yhtä
tasaisesti liikehtivää massaa, ja huutomyrsky yltyi äärimmilleen
erityisesti Antidoten alkaessa. Viisikiloiset maiharit eivät
olleet välttämättä paras mahdollinen valinta iltaa ajatellen,
mutta paikoillaan ei yksinkertaisesti osannut pysyä, sen verran
mukaansatempaavaa tykitys oli. En muista, milloin viimeksi olisin
ollut noin intensiivisellä keikalla, poskiontelotkin avautuivat
kummallisen tehokkaasti.
Räiskyvästä
keikasta on vaikea erotella yksittäisiä huippuhetkiä, mutta hallin
laulaessa In My Mindia oli ilmassa jotain erityisen
hypnoottista. Don’t You Worry Childin aikana yleisö
komennettiin istumaan ja ponkaisemaan ylös yhtenäisenä massana.
Pimeydessä kentän yläpuolella leijailleet jättimäiset ilmapallot
olivat tyylikäs lopetus keikalle, jonka päätteeksi yleisö sai
fiilistellä vielä Save The Worldia. ”Suomi minä rakastan
sinua!”, SHM julisti ja kaivoi esiin suuret Suomen liput. Kiitos
Swedish House Mafia, niin mekin teitä.
Lämmittelijänä esiintyi AN21, josta muutama kuva alla.
Teksti: Laura
Halonen
Kuvat: Teemu Siikarla
Kuvat: Teemu Siikarla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti