Live! Billy Talent @ Kaapelitehdas, Helsinki 23.10.2012

Olinko ehkä ihan snadisti ”märkänä” kun Kanadan vaihtoehtorockposthardcorepunkrockpop-veijarit elokuun lopulla ilmoittivat minikiertueestaan Suomen kamaralla. Pojat piipahtivat Provinssirockissa viime kesänä (jonka missasin) ja nyt oli taas aika vetää ”perinteisempi” Kaapelitehtaalla. Orkesteri on uransa aikana kerännyt Suomen villapäiden iloksi hyvän määrän vierailuja, ja tänään olisi luvassa uusia kujeita tuoreen albumin, Dead Silencen tiimoilta! Plätty julkaistiin sopivasti syyskuun puolenvälin tienoilla joten meillä kaikilla oli runsaasti aikaa tutustua matskuun ennen bändin saapumista. Hyvä näin, sillä tiedossa olisi varmasti ”yhteislaulupistarit” uusienkin rallien osalta.

Tiistai 23 elokuuta oli keliltään kuin goottityttö Sweeney Toddia katsoessaan, synkkä ja märkä. Saavuin Kaapelitehtaalle vähän 20.00 jälkeen, etsittyäni parkkipaikkaa ensin hyvän tovin. Tämän yksityisautoilijan elämää hankaloittavan ongelman ratkaisua etsiessäni, huomasin että sisäänkäynti oli perinteistä poiketen ns. takaovella. Koska olin ekaa kertaa Kaapelitehtaalla muusta syystä kuin erinäisillä messuilla norkoillakseni, koin tämän asian kiehtovaksi. Mainittakoon että menin silti etuovesta sisään. Lämppäriksi oli pestattu kotimainen Jaakko & Jay joiden meininkejä en niinkään kerinnyt kuulemaan tai näkemään. Kuulemma hyvä. Folk, punk ja Shoegaze ilmoitetaan genreiksi bändin myspace-sivulla. Käykää kuuntelemassa jos kiinnostaa…

Anyways, Billy Talent aloitti hieman sovittua ajankohtaa, 21.00 myöhemmin. Setti alkoi uuden levyn introlla, Lonely Road to Absolution, jonka tyypit vetivät melkein pimeässä. Tätä seurasi luonnollisesti myös levylläkin seuraavana oleva Viking Death March. Tässä vaiheessa paiskattiin talla pohjaan ja sana ”punk” sai täysin luonnollisen merkityksen bändistä puhuttaessa. Raivo jolla veisut paiskotaan ilmoille on ihailtavaa! Vähän väliä ties mihin suuntaan pomppiva laulaja, Ben Kowalewicz (jonka syystä tai toisesta miellän koko ajan Billy Talent-nimiseksi…) huutaa, laulaa ja kirkuu erinomaisella tarmolla ja kitaristi Ian D’Sa ja basisti Jonathan Gallant tukevat vähän väliä laulamalla ja huutamalla stemmoja sun muita oraalisia mausteita. Vaikkakaan kielisoitin-pojat eivät pysty kovin pitkiä matkoja juoksentelemaan mikkiständiensä välittömästä läheisyydestä juuri tämän vuoksi, näkee heistäkin että nyt on tosi kyseessä ja angsti herkässä.

Seuraavat 1,5 tuntia saatiin viettää rattoisasti yhtyeen vetäessä tasaisesti siivuja kaikilta albumeiltaan. Yleisöä katsellessa oli selvää että suurin osa paikalle saapuneista oli kirjoittajan silmään ns. ”Kallio-hipstereitä.” Pittiä tai muuta ”rempseämpää” tuskin muodostuisi illan aikana. Kaapelitehdas oli melko sopivan täynnä. Tyhjiä paikkoja ei yleisön ja orkesterin väliin muodostunut mutta silti mahtui kulkemaan kivasti. Hengailin muutamastakin syystä taaempana, virvokealueen tuntumassa ja olin täysin tyytyväinen näkyvyyteen ja kuuluvuuteen. Kaapelitehdas ei ole kovin kummoinen paikka akustiikaltaan ja yhdessä vaiheessa bändin nokkamies kysäisikin että ”Where the fuck are we?!? What isthis place?!?” Pariin otteeseen saatiin kuulla jutustelua asiasta ja sen vierestä. Esim. suuria kiitoksia siitä että suomalaiset vielä jaksavat tukea rock-musiikkia. Jotain kummallisia teknisiä ongelmia myös laulumikrofonien tai laulujen kanssa kokonaisuudessaan. Jos en nyt ihan poskelleen muista niin ”Saint Veronika”-biisin aikana oli tarkoitus pitää yleisön huudatukset bassoriffin voimin. Liekö jotain meni poskelleen kun laulaja katosi lavalta ja kitaristi D’Sa alkoi improvisoimaan jotain oikein mainiota soolon tynkää vähän reippaammaksikin toviksi kunnes palattiin alkuasetelmaan ja saatiin Ben takaisin lavalle. Yleisö ei tästä ollut moksiskaan ja kaikinpuolin ilmassa huokui tyytyväisyys. ”Devil on my shoulder”-biisin bridgen kohdalla mitattiinkin sitten Helsinkiläisten innostus kun meidät käskytettiin vastaamaan bändille biisin kertsin sanoilla ”Over and over.”

Encorena vielä kolme veisua joista ensimmäinen ”Fallen leaves”, räjäytti pankin. Välissä oli uuden levyn ”Surprise surprise” ja viimeisenä pitkitetyllä introlla vedetty ”Red Flag”, joka saattoi ansiokkaasti illan päätökseen. Ei muuta kun narikasta pillifarkut, ironiset silmälasit, ruutupaidat, Converset ja villahatut mukaan ja kotiin keittämään orgaanista kahvia MäkBook sylissä. Kettu kuittaa.

Settilista:
1. Lonely Road to Absolution
2. Viking Death March
3. This Is How It Goes
4. Devil in a Midnight Mass
5. This Suffering
6. Line & Sinker
7. Love Was Still Around
8. Rusted From the Rain
9. Saint Veronika
10. Surrender
11. Runnin’ Across the Tracks
12. Diamond on a Landmine
13. Stand Up and Run
14. Man Alive!
15. Try Honesty
16. Devil on My Shoulder

Encore:
Fallen Leaves
Surprise Surprise
Red Flag

Teksti ja kuvat: Janne Pappila