Kotisivuillaan pastellinvärisissä ilmapalloissa kylpevään poprock-bändi Amusiaan kuuluu Tuija Nyrhinen (laulu & koskettimet), Heikki Kurkinen (basso), Jyri Ekholm (rummut), Tuuli Nevantaus (saksofoni, koskettimet ja taustalaulu) sekä Anssi Lamminen (kitara.) Bändi vastasi muutamaan itseään koskevaan kysymykseen.
Ensimmäisenä täytyy kysyä, että mikä tämä teidän juttunne ilmapallojen kanssa on? Pojat
halusivat välttämättä pastellin värisiä ilmapalloja, johon Tuija ja
Tuuli pitkin hampain lopulta suostuivat. Niitä kului poikien
vaatimusten mukaisesti 500 kpl kuvausten aikana . Haastavin osuus oli
niiden puhkominen jälkikäteen, sillä ilmapallolautta on yllättävän
kestävä. Sen päälle voi laittaa pöydän ja mennä pöydän päälle seisomaan,
eivätkä pallot puhkea.
Miten teistä tuli bändi? Anssi: Galaksit räjähti, tuloksena tuli Amusia
Mistä tulee nimi Amusia? Amusia -sana tarkoittaa sairautta, jossa ihminen ei hahmota sävelkorkeuksia, ja jolloin kaikki musiikki on yhtä sekamelskaa.
Amusia nimi voitti äänestyksen, jossa muita ehdotuksia oli mm. ”perämoottori” ja ”pienet peurat ne mukavia on.”
Kotisivujenne värimaailma on aika vaalea ja pastellinen. Mitä se kertoo teistä? Asfalttiteistä se ei juurikaan kerro, mutta…
Halusimme tuoda niin Satakunnan, kuin muunkin Suomen bändiskeneen uutta väriä ja
pirteää ilmapiiriä. Varsinkin Satakunnan alueella orkesterit ovat usein
aika tummanpuhuvia. Halusimme erottua joukosta.
Miten kuvailisitte musiikkianne? Märkä aivastus.
Peruspiirteittäin: suomenkielistä naislauluvetoista poppia
Musiikkimme päärooleissa ovat vahvat tarinat, hyvät sovitukset ja monipuolisuus. Sivurooleissa moniääniset lauluosuudet ja saksofoni.
Musiikkimme päärooleissa ovat vahvat tarinat, hyvät sovitukset ja monipuolisuus. Sivurooleissa moniääniset lauluosuudet ja saksofoni.
Mitkä ovat tavoitteenne bändinä? Saada keikkabussi, jolle on käyttöä.
Mikä tekee teistä ainutlaatuisen bändin verrattuna muihin? No ne ilmapallot! Laulajan tukka. Rumpalin sydänbokserit. Kitaristin nahkatakin sisävuori.
Ketkä ovat esikuvianne?
Tuija: Paula Vesala.
Anssi: Zorro!
Heikki: Lemmy ja Zorro.
Jyri: Äiti… ja Zorro!
Tuuli: No vaikka Zorro.
Anssi: Zorro!
Heikki: Lemmy ja Zorro.
Jyri: Äiti… ja Zorro!
Tuuli: No vaikka Zorro.
Jos teitä pitäisi verrata johonkin toiseen bändiin, niin mihin vertaisitte itseänne?
Stella -vertausta kuulee aika usein. Tosiasiassa musiikissamme kuuluu jokaisen soittajan omat henkilökohtaiset mieltymykset, sillä teemme biisit yhdessä. Jos tarkkaan kuuntelee voi kuulla mitä vaan!
Stella -vertausta kuulee aika usein. Tosiasiassa musiikissamme kuuluu jokaisen soittajan omat henkilökohtaiset mieltymykset, sillä teemme biisit yhdessä. Jos tarkkaan kuuntelee voi kuulla mitä vaan!
Miten bändin sisäinen yhteistyö on toiminut? Valitettavasti bändin sisäisten ristiriitojen johdosta, emme voi vastata tähän kysymykseen.
Missä toivotte olevanne kymmenen vuoden kuluttua? Kymmenessä
vuodessa ihmisen kaikki solut ovat uusiutuneet keskimäärin kaksi
kertaa, joten meidän on mahdotonta tietää vastausta tähän kysymykseen.
Jos hammaskeijuun on luottaminen, olemme keikkabussissamme matkalla kohti kesäfestareita.
Millaisille ihmisille teette musiikkia? Kaikille!
Teemme lähtökohtaisesti mahdollisimman musikaalista musiikkia, jossa on
vahvat sanat. Teemme musiikkia sille, joka pitää musiikista ja
tarinoista.
Onko teillä jo faneja? Millaisia he ovat? Fanimme
ovat 5-80 vuotiaita suomalaisia mies- ja/tai/sekä naishenkilöitä,
joilla on keskimäärin yksi pää, jossa kaksi korvaa, jolla voi mm.
kuunnella Amusiaa.
Mistä teidän biisinne kertovat? Biisiemme
aiheet ovat hyvin erilaisia toisiinsa nähden. Eräs laulu kertoo
keski-ikäisestä alkoholisoituneesta naisesta, joka puhuu itsekseen
raitiovaunussa. Toinen kertoo siitä, miten Tuijan äiti on hänelle
tärkein ihminen maailmassa. Kolmas kertoo riipivästä rakkaussuhteesta.
Neljäs saattaa kertoa esim. katoavista tähdistä, jotka loistavat
taivaalla.
Mitä teidän elämäänne bändinä kuuluu seuraavan vuoden kuluessa? Paljon keikkoja ympäri Suomen, uusia biisejä, musiikkivideo… toivon mukaan myös pitkäsoitto!
Kuva: Lauri Rantanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti