Live! Entombed @ Virgin Oil co., Helsinki 5.10.2012

Helsingin ydinkeskustan Virgin Oil co. ei ole tunnetusti äärimetallin esiintymisareena, mutta tänä perjantaina klubille jonottavan väen päällä on enemmän mustaa kuin miesmuistiin. Väkeä siis riitti, sillä rock-mekka Tavastia veti samana iltana täysin eri kuulijakunnan väkeä Karri Koiran ja Ruudolfin ollessa pääesiintyjinä, jättäen metalliväelle vain yhden oikean vaihtoehdon.

Saavuin paikalle valitettavasti juuri lämmittelijänä toimineen Ghoul Patrolin päätettyä esiintymisensä. Sisällä velloneesta bändipaitojen merestä osui silmään niin moni ”God is great - Satan is super” -tekstillä varustettu selkä, että illan pääesiintyjästä ei voisi erehtyä kukaan.

Ruotsin death’n’roll -hirmu Entombed on ehtinyt jo vanhentua aikuiseen ikään, mutta jyrää edelleen kuin 90-luvun alkupuolella Hellacoptersistakin tutun Nicke Anderssonin sävellyskynän alla. Kokoonpano on vaihtunut vuosien saatossa useaan otteeseen, mutta yhtyeen sointi on pysynyt tunnistettavana HM-2 -murskeen ja L-G Petrovin huudon siivittelemänä. Satuin näkemään yhtyeen kaapelitehtaalla vuonna 2009, jolloin kokoonpanon muodostivat Petrovin lisäksi kitaristi Alex Hellid, basisti Nico Elgstrand sekä rumpali Olle Dahlstedt. Nyt kokoonpano oli muuttunut, sillä Elgstrand on vaihtanut instrumenttinsa kuusikieliseen ja yhtyeen uusin jäsen Victor Brandt tarttui basson varteen, ja orkesteri on päässyt takaisin kulta-aikansa kahden kitaran jyrinään. Mikä parasta, muutos toimi kuin häkä.

Jo legendaariseksi muodostuneet Virgin Oilin soundit latistivat tunnelmaa setin avauskappaleen aikana. Miksaajan ammattitaito kuului kuitenkin nopeasti, sillä vuoden 1993 Wolverine Blues -albumin jyrä Out of Hand räjäytti potin allekirjoittaneelle muusta yleisöstä puhumattakaan. Vaikka edellisestä julkaisusta onkin kulunut jo viisi vuotta, ei setin kappaleita kyllästyttänyt kuunnella. Kappaleita kuultiin 2000-luvun taitteen albumeita lukuun ottamatta yhtyeen koko uran kaarelta. Uusimman albumin nimikkoraita Serpent Saints rullasi takuuvarmasti, kun taas 90-luvun klassikkokappaleet Eyemaster, Damn Deal Done ja To Ride, Shoot Straight and Speak the Truth saivat yleisön huutamaan ja liikehtimään hurmioituneena.

Varsinaisen setin viimeisenä kappaleena kuultiin debyyttilevyn nimikkoraita Left Hand Path, joka toimi vasta alkusoittona encoreina kuulluille kappaleille, joista henkilökohtaisesti eniten säväyttivät Chief Rebel Angel sekä Wolverine Blues. Yleisöä hemmoteltiin siis totaalisella hittikimaralla, eikä yhtyeen juuria unohdettu lainkaan.

Entombed todisti olevansa elämänsä vedossa ja yleisön jäsenten ilmeistä päätellen yhtyeen tuotannon saatanalliset säkeet tulisivat pyörimään monella levylautasella tapahtuman jälkimainingeissa. Toivottavasti miehet suuntaisivat vihdoin studioon äänittämään uutta materiaalia, sillä paketti toimii edelleen kuin katujyrä.

Teksti: Rucola