Live! Therapy? jakeli lääkettä syksyyn Tavastialla

Yleisö käyttäytyi melko maltillisesti, joskin pari crowdsurffaajaa uskaltautui sisäilmasurffaukselle. Eniten yleisö innostui Femtexistä ja muista Troublegum -levyn kappaleista. Encorena kuultiin muun muassa Joy Division -potpuri, jossa pääosaa esitti Isolation. Keikan päätti rokkiversio Hüsker Dü -coverista Diane, joka levyllä on rauhallinen.

Irlantilainen alternative-bändi Therapy? on kiertänyt ahkerasti Eurooppaa kuluvana vuonna. Suomessa bändi piipahtaa perjantaisen Tavastian keikan lisäksi seuraavana päivänä Tampereen Pakkahuoneella. Kiertueen syynä on helmikuussa julkaistu levy A Brief Crack of Light. Parhaiten kuitenkin bändi on tuttu 90-luvun puolivälin suursuosiosta ja sen aikaisista levyistä Troublegum ja Infernal Love. Valtavirrassa uiskentelun jälkeen monelta on saattanut jäädä huomaamatta, että bändiltä on ilmestynyt uran aikana jo kolmetoista levyä.

Therapy? toivomuksesta Suomen keikkojen lämppäriksi on buukattu tamperelainen Therapy? -coverbändi Potato Junkies, jossa soittaa mm. edesmenneen Bloodpitin jäseniä. Yleisö lämpeni noin puolen tunnin lämppärikeikan aikana varovaisesti. Lämmittelyn jälkeen oli noin puolen tunnin tauko ennen pääbändiä. Bändit olivat jakaneet settejään siten, että coverbändi keskittyi varhaisimpaan tuotantoon, kun taas Therapy? soitti tuoreempaa materiaaliaan. Käytännössä raja meni suunnilleen Troublegum -levyn kohdalla.

Keikka alkoi alkuaikojen singlellä Teethgrinder, jota seurasivat Troublegum-levyltä tuttu Turn sekä debyyttisingle Meat Abstract. Vanhojen klassikoiden jälkeen bändi soitti kaksi uuden levyn biisiä. Samantapaisella kaavalla bändi soitti koko keikan - pääruoaksi tarjoiltiin tuttuja biisejä ja välipaloiksi uutta tuotantoa. Bändi soitti koulupoikamaisella riemulla. Erityisesti basisti MichaelMcKeegan hyppi ja pyöri hymy huulilla koko keikan ajan. Bändi soitti kokonaisuutenakin tiukasti yhteen - onhan kokoonpano pysynyt nyt kymmenisen vuotta samana, lukuun ottamatta kakkoskitaristin eroa vuonna 2004.

Therapyn yhteensoitto oli niin varmaa ja vaivatonta, että aikaa jäi yleisölle rupatteluun. Yhteydenpito ei jäänyt rutinoituneeseen ”How are you doing?” ja ”I wanna see some hands” -heittelyyn. Bändi ei pelännyt yleisöään, joten sen ei tarvinnut sen kummemmin uhota kuin pyydellä anteeksikaan. Tunnelma oli luonnollinen, innostunut ja ystävällinen, kuin hyvien ystävien kesken. Niin yleisön kuin bändinkään ei tarvinnut todistella mitään, mikä oli piristävää. Humoristinen ja rento asenne tuntui pakottomalta. Laulaja-kitaristi Andy Cairns hehkutti välispiikeissään tunnetta siitä, että suomalaisissa ja irlantilaisissa on jotain samaa. Ainakaan tämän keikan perusteella ei ole syytä epäillä.

Tavastian keikka osoitti, että Therapy? on ennen kaikkea livebändi. Samanlaista välittömyyttä ja vuorovaikutusta yleisön kanssa ei monella bändillä ole.

Teksti ja kuva: Joni Nikkola