Live! Yleisö söi Ultravoxin kädestä Tavastialla 18.10.2012

Brittiläinen new-waven ja elektronisen musiikin uranuurtajayhtye Ultravox julkaisi tänä vuonna Brilliant-albuminsa, ja saapui kiertuellaan myös Suomeen, jossa yhtyettä oli viimeksi kuultu vuonna 2010 Turun ja Helsingin keikoilla.

Ultravoxin fanit olivat selkeästi odottavalla kannalla sateisena torstai-iltana 18.10 Tavastialla, ja kun yhtye saapui lavalle hieman yhdeksän jälkeen, suosionosoitukset olivat korviahuumaavat. Keikan aloitti kirkkaassa valaistuksessa hehkunut uuden levyn energinen nimikkokappale Brilliant, joka tempaisi yleisön heti mukaansa. Ultravoxin hyväntuulinen keulahahmo Midge Ure osasi ottaa yleisönsä alusta alkaen skottilaisella charmillaan ja moitteettomalla laulullaan. 59-vuotias Ure oli kaikinpuolin hyvässä vedossa ja selvästi innoissaan yleisön lämpimästä vastaanotosta. Yhtye saapui lavalle mustiin pukeutuneena, Uren erottuessa muusta ryhmästä tyylikkäässä miesten puvussa, punainen kravatti kaulassaan.

Soitto toimi nelihenkisellä yhtyeellä varsin saumattomasti. Ultravox tarjosi innokkaalle yleisölleen mahtipontista äänivallia ja tarttuvia syntikkasoundeja. Yhtyeen vaikutusta ei käy kieltäminen esimerkiksi nykybändien Musen tai Killersin kohdalla. Kosketinsoittaja Billy Currie taikoi syntetisaattoreistaan tunnusomaisia ja tavaramerkiksi muodostuneita sävelmaailmojaan ja Midge Ure tykitti vuoroin rouheasti sähkökitaralla ja seuraavassa hetkessä syntetisaattorien takana. Myös komppiryhmä toimi varsin komeasti. Vähäeleinen Billy Currie poistui syntikoiden takaa muutaman kappaleen kohdalla lavan etualalle soittamaan viulua, mikä toi mukavan lisämausteen musiikkiin ja saattoi yllättääkin ne, jotka olettivat että esimerkiksi Vienna-hitin viulusoolo olisi soitettu syntetisaattorilla.

Yleisö sai kuulla kattavan kokonaisuuden uusia kappaleita ja vanhoja hittejä lähes parituntisen keikan aikana. Keikan alussa kuultiin Brilliantin jälkeen New Europeans, jonka aikana yhtyeen basisti Chris Cross siirtyi basson takaa koskettimien ääreen ja Billy Currie soitti taidokkaan soolon ja yleisö oli innoissaan. Kolmantena kappaleena kuultiin mystinen Mr.X, jonka aikana Currie soitti viulua.

Suurimman suosion saavuttivat yhtyeen vanhempaan tuotantoon kuuluvat kappaleet, kuten Vienna, Dancing with Tears in my Eyes sekä Hymn, jonka aikana Ure tempaisi yleisön yhteislauluun. Keikan loppupuolella lavan etualalle tuotiin kolme snare-rumpua ja Ure, Currie ja Cross pääsivät vielä nostattamaan tunnelmaa entisestään rumpujen soidessa mahtipontisesti kappaleen loppupuolella valoefektien lisätessä vaikutusta. Ennen Sleepwalk-kappaletta Ure intoutui jutustelemaan yleisölle ja sanoi yhtyeen soittavan ”vanhan koulukunnan elektronista rokkia”, ja Ultravox sai jälleen uuden genre-kuvauksen lisää, jolla määritellä yhtyeen soundia.

Yhtye antoi intensiivisen illan aikana dramaattisen musiikin olla pääosassa ja valaistus oli karsittu melko vähäeleiseksi, joskin se oli saatu toimimaan hyvin yhteen musiikin rytmityksen kanssa.

Kaiken kaikkiaan ilta oli hieno ja nostalginen katsaus Ultravoxin monipuoliseen, paikoin myös yhteiskunnallisesti kantaaottavaan, tuotantoon ja osoitti, että bändi on osannut uusiutua varsin taidokkaasti vuosien saatossa säilyttäen omaleimaisen soundinsa kirkkaan terän.

Teksti ja kuvat: Pamela Kilpeläinen