Kaksipäiväisen festaritapahtuman päätöspäivän vuoro. Edellisen illan artistikattaukseen verrattuna tämä ilta oli vielä monipuolisempi ja laajempi. Päivän päätteeksi oli vielä luvassa kaikkein odotetuimman artistin aika ottaa tila haltuun, joten päivästä oli ennustettavissa pelkkää hyvää.
Sovitusti 17.30 aloitettiin livemusiikin parissa, jolloin lavalle astelivat Elokuun jäbät. Iskelmä painotteisesta hip hopistaan tunnettu bändi alkoi nostattamaan tunnelmaa esikoislevynsä biiseillä. Muutaman jo pidemmältä ajalta tutun kappaleen perään Elokuu veti kissan pöydälle eli aivan uunituoreen albuminsa Pöytä on katettu. Tältä levyltä ensimmäisenä kappaleena saatiin nauttia Liikkuu:sta. Vahvasti sama linja tuntuu jatkuvan uuden levyn biisen kuin mitä esikoisalbumissa. Ainakaan tähän mennessä uudet sinkut eivät kuitenkaan ole saavuttaneet samanlaista suosiota kuin edellisen levyn hittisinkku Soutaa huopaa. Mukaansa tempaavat rytmit sai kankeahkoon yleisöön liikettä ja näin saatiin ilta potkaistua onnistuneesti käyntiin.
Aurinko porotti taivaalta koko päivän niin voimakkaasti, että festarikansaa ajantasalla pitänyt juontaja muistutti jatkuvasti ihmisiä pitämään huolta nesteytyksestä ja käymään välillä varjon puolella telttarakennuksissa. Edes kuuma ilma ei saanut pysäytettyä yleisöä, kun vuoronsa sai Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani. Yhtye aloitti soittamalla ilman Tuurea muutaman minuutin pätkän, mikä sai jo hieman tanssahtavaa liikettä yleisöön. Jos näiltä festareilta kaipasi iskelmäistä tanssimusiikkia, sitä oli nyt tarjolla. Yleisön joukosta löytyi usea pari tanssimasta astetta rauhallisemmassa tahdissa soivan musiikin säestyksellä. Syksyllä ilmestyneeltä albumilta löytyvän Eloon! kappaleen kohdalla alkoi viimeistään tanssijalat nousta yleisössä.
Perkussiot ja haitari loi leppoisaa tunnelmaa Tuuren ja Karavaanien setissä, mutta se tunnelma sai väistyä hyvin nopeasti sivuun heidän lopetettuaan. Oli elektronisen tanssimusiikin vuoro. Suomea Euroviisuissakin edustanut (2009) Waldo's People aloitti settinsä sellaisella latauksella, että nyt jos jossain vaiheessa yleisö havahtui eloon. Marko Reijosen (alias Waldo) ja Karoliina Kallion esitys oli jotain aivan erilaista mitä tähän asti tässä ulkoilmatapahtumassa oli nähty. Sen lisäksi, että kaikista muista yhtyeistä poiketen genre oli eurodance, oli laulukieli muista poiketen englanti. Vain yhden kappaleen kuulimme encoressa suomeksi: Anna mulle piiskaa.
Waldo's People toi kaipaamaani energiaa elektronisemman musiikin parissa. He toimivat erinomaisena ”piristysruiskeena” tähänastisen iskelmän joukossa. Enkä ollut ainoa joka näin ajatteli, sillä yleisö otti enemmän kuin mielellään vastaan niin Lose Control:in kuin Back Again:inkin. Hiljaisuudessa elänyt yhtye oli niin hyvässä vireessä, että nyt voisi olla otollinen aika pläjäyttää ulos pari uutta biisiä. Edellisistä julkaisuista on kuitenkin aikaa jo pari vuotta. Jokatapauksessa näihin festareihin tämä tehokaksikko oli nappivalinta.
Lyhyehkön tauon aikana lavalle kasattiin lavasteet seuraavaa artistia varten. Esittelyjä sen enempää kaipaava Petri Nygård otti yleisön puolelleen jo astuessaan verhon takaa esiin. Persoonallisista ja yllättävistä showstaan tunnettu sananvapautta hyväksikäyttävä Petri sai pidettyä vähintään saman vireystilan mitä Waldo ja Karoliina olivat kansaan kasanneet. Loppua kohden kuitenkin aina vain enemmän ja enemmän ihmisiin liikettä saaneet biisit joko sälähtävät kuulijan korvaan ikävästi taikka vaihtoehtoisesti niitä rakastaa siinä missä itse artistiakin. Paljon mielipiteitä jakava Petri onnistui jälleen kerran saamaan enemmistön rakastamaan itseään. Ylitse muiden nousi Selvä päivä, minkä aikana yhteislaulu raikasi. Vaikka suosikiksi nousikin edellämainittu kappale, raikasi yhteislaulu myös muun muassa Märkää ja Kippis kulaus kappaleidenkin aikana. Tässä kohtaa iltaa Petri oli sopiva valinta, sillä jos joku niin hän sai yleisön ”lämmiteltyä” lopullisesti festavaalien odotetuimmalle artistille, joka oli seuraavana vuorossa.
Kellon lyödessä 00.00 koitti Cheekin aika. Siitä lähti huikea tuntinen setti, mikä jäi ennalta arvatusti viikonlopun selvästi suosituimmaksi. Jaren lisäksi mikrofoniin tarttui tapansa mukaan myös Tomi Sipikari (alias TS). Jos edellisen artistin kanssa yleisö lauloi mukana, tämän kohdalla yleisö suorastaan huutolauloi mukana. Cheekin ja TS:n energinen lavaesiintyminen sai yleisöön lisäksi huiman paljon liikettä, mistä seurasi useamman heikkohappisen nurinlento. Järjestyksen valvojat toimivat edellisenä iltana hieman turhan hitaasti näissä tilanteissa, mutta täksi päiväksi oltiin omien silmieni nähden petrattu. Nämä häiriköt löysivät itsensä ikävästi portin toiselta puolen lähes samantein.
Setti sisälsi hittejä. Mitäpä muutakaan? Monen monta hittiä jäi vielä kuulematta, mutta edes tuplaten
Vain elämäästä uraansa vauhtia saanut Cheek muistutti yleisöä tämän ohjelman merkityksestä. Tinakenkätyttö ja Levoton tuhkimo biiseistä kuultii miehen rap sovitukset. Näiden lisäksi Jaren esittäessä kappaleen Mitä tänne jää lähti jälkimmäisellä puoliskolla kajareista soimaan Erinin ohjelmassa tulkitsema versio. Kun sitten rajallisen esiintymisajan takaraja koitti, Cheek jätti jälkeensä tyhjän lavan. Festarikansan saatteli porteista ulos taustalla soiva Puhelinlangat laulaa, tietenkin tämän illan tähden versioimana.
Hieno festariviikonloppu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Artistivalinnat oli mielestäni osuvat ja etenkin monipuoliset. Kaikille oli jotain tarjolla. Perjantaina yleisömäärä olisi voinut olla suurempikin, mutta lauantaina Cheekin aikaan alkoi paikat olemaan hyvinkin täynnä. Toivotaan, että tämä ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma saisi jatkoa vaikka heti ensi vuonna.
Teksti ja kuvat: Niina Rautiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti