Live! Two Door Cinema Club @ The Circus, Helsinki 9.5.2013

Two Door Cinema Club, eli ”kaksiovinen elokuvateatteriklubi” on ensimmäistä kertaa Helsingissä, mutta illan keikkapaikkana toimiva The Circus pullistelee silti reunojaan myöten. Olen onnettomasti myöhässä, lämmin kevätilta on sotkenut ajantajuni. Bändi sen sijaan on ihastuttavasti aikataulussa, ja koska rynnistän lavan edustalle vain paria minuuttia vaille kymmenen, joudun haukkomaan happea vielä ensimmäisen biisin alkutahtien aikana. ”Sleep Alone” soi ja hiki valuu, mutta niin taitaa valua kaikilla muillakin. Tätä on selvästikin odotettu, ja nyt hoohetki on käsillä.

Two Door Cinema Club on keikkaillut Suomessa kerran aikaisemminkin, viime kesän Ruisrockissa. Silloin bändi villitsi telttalavan yleisön, ja nytkin vastaanotto on enemmän kuin lämmin. Sanoisin jopa kuuma,

hiostava. Helatorstain iltana The Circukseen on nimittäin ahtautunut reilut 500 innokkaasti odottavaa kuulijaa, jotka pomppivat ja huitovat käsiään tauotta lähes puolitoista tuntia kestävän keikan ajan. Porukkaa on kuin pipoa, energialataus on uskomaton.

Toisen albuminsa Beacon (2012) myötä nuorista pojista on kasvanut kokeneita keikkailijoita ja settilista on täynnä hittibiisejä. Sekä Beacon että debyyttilevy Tourist History (2010) sisältävät lukuisia indierockin täysosumia, joita Tavastian Lauantaidiskossakin on tanssittu viikosta toiseen. Esimerkiksi ”Undercover Martyn” on sellainen biisi, jonka ansiosta tanssimoodi menee välittömästi päälle. Jalka vispaa ja hymy on herkässä. Kepeät melodiat ja helpot kertosäkeet saavat yleisön hurmion valtaan. Nätisti sliipattu vokalisti Alex Trimble on sitä paitsi kuin sarjakuvasankari Tintin ruumiillistuma, ja yhdessä Kevin Bairdin ja Sam Hallidayn kanssa he muistuttavat aikuistuneita Harry Potter –hahmoja; siinähän he musisoivat kaikki

rivissä, Harry Potter, Ron Weasley ja Neville Longbottom!

Siirryn vaivalloisesti jonnekin salin keskivaiheille, reunaan, turvallisesti pois pahimmasta faniruuhkasta. Hittejä tulee tasaiseen tahtiin; ”I Can Talk”, ”Something Good Can Work” ja ”Handshake”. Vieressäni keinutaan ja tanssitaan sellaisella intensiteetillä, että kyynärpäät meinaavat osua säännöllisesti vierustoverin leukaan. Ei se haittaa, on vain jaksettava pysyä itsekin liikkeessä. Välispiikit puuroutuvat onnettomaksi mössöksi, mutta pääasia että soitto kulkee. Ja sehän kulkee. Erityisesti ”Ocean blue, what have I done to you?” –riimillä alkava ”Sun” aiheuttaa yleisön joukossa spontaaneja riemunkiljahduksia ja kyllä, kyseinen hyvänmielenbiisi kuuluu allekirjoittaneenkin mielestä Two Door Cinema Clubin parhaimmistoon. The Circuksessa vallitseva lämpöaalto muistuttaa kesästä ja yleisö laulaa mukana biisistä toiseen.

Keikka on tasaisen laadukas ja täynnä toimivia biisejä, mutta ehkä juuri se tasaisuus saa setin muuttumaan loppua kohden hieman puuduttavaksi. Olen ehkä kuunnellut bändiä liikaa kotisohvalta käsin, tai sitten olen tampannut jalkani tohjoksi, tai sitten olen vain tullut vanhaksi. En tiedä. Katosta laskeutuvat valtavat ilmapallot kimpoilevat encoren aikana pitkin yleisömerta, ja onhan toki kiva pomputella Trimblen ja kumppaneiden kanssa. Silti, kun ”What You Know” päättää hikisen keikkaillan, olen valmis ryntäämään narikkaan ja kaivamaan vesipullon repustani.

Trimble kiittelee yleisöä vuolaasti, ja bändi lupaa palata pian takaisin. Toivon kovasti lupauksen toteutuvan. Ilta on nimittäin ollut kokonaisuudessaan oikein hyvä, mutta odotuksissani se oli vieläkin parempi. Ehkä ensi kerralla minäkin jaksan fiilistellä loppuun asti, onhan Two Door Cinema Club kuitenkin ihan hel-ve-tin toimiva kokoonpano. Ehkä ensi kerta on paras ilta ikinä.

Teksti ja kuvat: Laura Halonen