Tuomas Turunen on luotsannut O’Jess-bilebändiään kohta kymmenen vuotta, ja toimii lisäksi basisti-taustalaulajana yhtyeissä Suomirocks ja The Traktors. Akustiseen kitaraan Tuomas tarttuu trubaduurina, O’Jess-duossa tai lappeenrantalaisrumpali Juhan Goodmanin johdolla keikkailevassa suomirock-kokoonpanossa.
Cover-keikkoja on mittarissa jo puolisentoista tuhatta, joten Turenkiin asettunut torniolainen on kulkenut monessakin mielessä pitkän tien oman levyn julkaisukeikalle Hankoon. Vappuaattona ilmestyneen 1000 vrk elämästä -debyyttialbumin juhlistamispaikaksi Pub Grönan oli valikoitunut O’Jessin säännöllisenä, hyväksi havaittuna keikkapaikkana. Ilmiselvästi bändi on hurmannut Grönanin asiakkaat - sen verran moni kävi tuoretta levylaulajaa illan aikana onnittelemassa.
Turunen soitti julkkarikokoonpanossakin bassoa, rinnallaan luottokitaristi, välispiikkien ja yleisöreaktioiden perusteella Hangossakin legendaarinen Juha Ketola. Levyprojektissa tärkeänä tukena - soittajana, sovittajana ja äänittäjänä - toiminut Kustaa Kantelinen oli myös kitaroineen lavalla. Rumpali Niklas Ahlsved ja kosketinsoittaja Arto Huhtanen täydensivät soiton levyn soundimaailmaa tanakammaksi rock-tykitykseksi, parilla väliherkistelyllä pehmennettynä.
Keikka polkaistiin käyntiin albumin nimiraidalla 1000 vrk ja yleisö oli heti mukana - sen joukossa juhlinut bussilastillinen Tuomaksen läheisiä taisi tosin hieman vauhdittaa tunnelman kohoamista. Rock-vetojen lomassa rauhoituttiin tunnelmoimaan solistin vaimolleen omistamaa Tänään on vuosipäivä -kappaletta, jota voin lämpimästi suositella hääpäivää viettäville, tai kenelle tahansa, jonka omat sanat eivät riitä kertomaan tunteista rakastaan kohtaan.
Jonkinlainen välihuipennus koettiin kun Tuomas yllätti - jopa bändinsä! - kutsumalla lavalle Battaglia-bändin riveissä vuonna 1971 Rock SM-tittelin mm. Topi Sorsakosken nenän edestä vieneen Hannu Turusen. Sukunimi ei ole sattumaa - poika väisti bassoineen bändin keulapaikalta, kun isä revitteli hurmioituneelle yleisölle Proud Maryn.
Esikoisalbumin kahdeksasta kappaleesta ei vielä täyttä settiä saa, joten muutama muukin cover kuultiin, kuten Apulannan Vasten mun kasvojani, jonka olen O’Jessin toistuvassa käsittelyssä todennut bilebändibiisien parhaimmistoksi. Tällä keikalla tosin Turusen oma materiaali sykähdytti selvästi enemmän. Arkea ja viikonloppubiletystä limittävä Normiviikko, ja henkilökohtainen suosikkini, oravanpyörästä hypänneestä kertova Mikä sua vaivaa? ovat niin vahvoja suomirock-repäisyjä, että tulevat bilebändit saattaisivat riehaannuttaa niillä yleisöään - kunhan tekijä itse ensin esittää niitä muutamalla muullakin keikalla.
Varsinainen setti päättyi, kuten itse levykin, pysäyttävän surulliseen Nimetön-kappaleeseen, jolle olin ennakkoon pelännyt itkeväni. Oma liikutukseni pysyi kuitenkin kurissa jännittäessäni, miten solisti suoriutuu ilmeisen henkilökohtaisen laulun loppuun, muutenkin tunteikkaana iltana. Aika monta keikkaa olen käynyt, mutten muista kenenkään koskaan eläytyneen niin aidosti ja syvästi, itkun partaalle, mutta kuitenkin ammattimaisesti kasassa pysyen. Pari reippaampaa cover-encorea oli tarpeen palauttamaan iloisempi juhlatunnelma sekä lavalle että yleisön joukkoon.
Jälkitunnelmat ovat omalta osaltani hieman hämmentyneet. Innolla odotettu levy ihastuttaa, ja julkkarikeikka oli huikea, mutta mitä sen jälkeen? Löytääkö suurelle yleisölle tuntemattoman laulaja-lauluntekijän albumi kuulijoita? Tuleeko artisti-Turuselle lisää keikkoja? Cover-keikkailu jatkuu, ja nautin varmasti edelleen tilaisuuksista tanssia O’Jessin tahtiin, kuten sen kuutisen vuotta, minkä olen alunperin Pete Seppälän, Idols 2005 -finalistin, taustalta löytämäni bändin tuntenut. Mutta juuri nyt haluaisin kuulla nimenomaan näitä uusia biisejä - tekijänsä vahvalla äänellä tulkittuina ne voittavat parhaatkin lainat.
1000 vrk elämästä @ Spotify
O'Jess - nettisivut
Teksti ja kuvat: Leena Ikonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti