Flute of Shame eli Koop Arposen, Dane Stefaniukin ja James Lascellesin
muodostama akustinen trio, juhlisti kauan odotettua levyään
julkaisukonsertilla Helsingin Vuotalossa. Koopia Idolsista asti
fanittaneena en voinut kuvitellakaan missaavani tilaisuutta, ja
pettymyksen siitä, että valmistumassa olisi vain EP eikä albumia, olin
käsitellyt jo etukäteen. Puitteet olivat komeat ja 360 hengen sali lähes
täysi kun konsertti käynnistyi videolla bändin pitkästä
syntyhistoriasta - trion jäsenethän ovat ystävystyneet jo vuosia sitten
toimiessaan katumuusikkoina Englannissa.
Trion lisäksi lavalle asteli kitaristi Peter Engberg, sekä rumpali Teijo Jämsä,
jonka mukanaolo oli erityisen ilahduttavaa - Teijon valloittavasta
lavaolemuksesta oli saatu nauttia Koopin artistiuran alkuaikoina, kun
hän oli bändin vakiomiehistöä. Rumpukomppi toi akustiseen
kitara-basso-meininkiin lisäryhtiä ja konserttisaliin soveltuvaa
mahtipontisuutta. Salin flyygeli oli myös ahkerassa käytössä, kun Koop
itse asettui sitä soittamaan useassa kappaleessa. Koopin pianotaituruus
ei vaan päässyt täysin oikeuksiinsa vahvan bändisoiton seasta.
Ennakkoon mainostettu tähtivieras Anna Puu
lauloi dueton Koopin kanssa heti konsertin alkuun ja kiirehti sitten
omalle keikalleen. Ainokainen kappale oli sitten sitäkin kauniimpi,
Koopin koskettava ”When I’m Old” edelliseltä ”Bright Lights” -albumilta.
Jos Annan vierailu oli hätäisyytensä takia pieni pettymys, Pete Parkkosen
kutsuminen lavalle yleisön joukosta oli riemastuttava yllätys. ”Every
Song I Hear” -hitti Koopin ensimmäiseltä ”New Town”-levyltä soi
riehakkaampana kuin koskaan kahden Idols-ystävyksen yhteisvetona.
Konsertin vierasvalinnat osoittivat minusta hienolla tavalla sen, että
Koop arvostaa Idols-taustaansa ja sen tarjoamaa mahdollisuutta, vaikka
nyt ihan omanlaista uraa tekeekin.
Flute
of Shame on siis julkaisemassa ensimmäisen yhteisen, neljä kappaletta
sisältävän levynsä. Kun todennäköisesti pelkkään digimyyntiin tuleva
EP:kin vielä odotuttaa itseään, voisi todeta sarkastisesti, että aika
komea levynjulkaisukonsertti siihen nähden, ettei ollut levyä. Rennolla
itseironialla bändi onnistui kuitenkin kääntämään tilanteen edukseen, ja
ainakin fanit odottamaan uusia upeita julkaisukonsertteja.
Levylle
tulevista kappaleista ”Waiting” oli tuttu Idols tekee hyvää
-konsertista. Monta muuta kappaletta kuulin ensimmäistä kertaa, mikä
teki hieman haasteelliseksi muistaa mitkä olivat levyn biisejä - trio
esitti nimittäin myös myöhemmin julkaistavia uutuuksia. Ensisinkuksi
kaavailtu ”Coming Home” teki välittömästi valtaisan vaikutuksen, kuin
myös dramaattisen mahtipontinen ”These Hands”, mutta sen levyversiota
joutuu odottamaan pidempään. Pari riehakkaampaa rallia ”Landlord” ja
”Wake Up” eivät ehkä ”kuuntelubiiseinä” heti avautuneet, mutta
villitsevät taatusti yleisön tulevilla keikoilla.
Bändillä
riittää ilmeisesti kappaleita säästeltäväksikin, kun jo parilta
keikalta tuttu kitaristi Jamesin kirjoittama komea ”We Will Rise” loisti
poissaolollaan, samoin kuin Koopin aiemmissa salikonserteissa yksin
tulkitsema ”Grass is Greener” -pianoballadi. Uutuuksien lomassa kuultiin
myös yksi ikivanha levyttämätön biisi. Idols-aikaan Koopin
myspace-sivulla ihastuttanut ”Peace of Mind” olikin minulle yksi
konsertin huippuhetkistä.
Omaa levyä
odotellessa trion ohjelmisto on tukeutunut Koopin soololevyjen
materiaaliin ja covereihin. Myös Vuotalon kahteen settiin mahtui jokunen
cover, kuten kansainväliseen New Wave -laulukilpailuun edustuspaikan
tuonut ”Nights in White Satin”. Yleisö sai väliajalla kirjoittaa
toivebiisejä lapuille, ja soitettavaksi arvotussa toiveessa luki vain
”Beatles” - hieman epäonnekas valinta siinä mielessä, että bändi pääsi
esittämään vakio-ohjelmistoonsa kuuluvan, myös New Wave -finaalissa
esitetyn ”I Saw Her Standing There” -kappaleen. Kappalehan on toki
loistava, mutta olisin toivonut arvonnan tuottavan jotain
ainutkertaisempaa.
Kokonaisuutena
konsertti oli nimenomaan ainutkertainen, ja sellaiseksi sen teki bändin
iloinen, suorastaan hulvattoman hassutteleva esiintyminen. En tiedä
välittyikö Jamesin ja Danen englanninkielinen läpänheitto salin
takaosaan, mutta Koop - joka usein itsekin vaihtaa spiikkauskielen
englanniksi - oli oma välitön itsensä enimmäkseen suomeksi. Yleisön
yhteisnaurua kuultiin useaan otteeseen, erityisesti toisen setin alussa,
kun isolta screeniltä näytettiin lukuisten muusikoiden ja julkkisten
tähdittämä EP:n mainosvideo. ”Kulkurin iltatähti” -encore taas sai
yleisön alkuun varovaiset äänet voimistumaan liikuttavan lämminhenkiseen
yhteislauluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti