Live! Kristiina Wheeler @ Banketti, Kotka 4.5.2012

Kristiina Wheelerin helmikuussa ilmestynyt ”Sirpaleista koottu” on ollut minulle vuoden ihastuttavin uutuusalbumi. Aiemmasta englanninkielisestä materiaalista en ollut osannut innostua, mutta pitkällä aikavälillä julkaistut sinkut ”Kiitos kun muistit”, ”Ihanaa” ja ”Sininen sydän”, sekä pari pientä akustista keikkaa lupailivat hyvää. Levyn kokonaisuus ylitti silti kaikki odotukset. Kristiinan henkilökohtaiset, suorastaan sydänverellä kirjoitetut, mutta paikoitellen hauskatkin tekstit, sekä vahvat melodiat kolahtivat kertakuuntelulla. Valtaisa listamenestys levy ei kuitenkaan ole ollut, vaikka esim. ”Olet tässä” oli jossain vaiheessa Radio Suomen soitetuin kappale.

Kotkan Banketin keikka oli ensimmäinen kokemani täyspitkä bändikeikka, ja Kristiina osoittautui juuri niin valloittavaksi lavaesiintyjäksi kuin olin sydämellisen fanikommunikoinnin perusteella odottanutkin. Hänen läsnäolonsa oli vastustamatonta, ja ääni vielä upeampi kuin levyllä. Yleisö oli valitettavan harvalukuinen (en ymmärrä miksi saman baarikompleksin Amarillo-puolen Big Jam-laulukilpailu piti järjestää täsmälleen samaan aikaan). Kristiina, hänen luottokitaristinsa Markku Ollikainen ja muu bändi eivät antaneet sen häiritä. Päinvastoin, jokainen kuuntelija sai tuntea itsensä tärkeäksi, kun Kristiina ikäänkuin esitteli eturiviläiset, muistellen millä keikalla oli kenetkin nähnyt, taaempana fiilisteleviä unohtamatta. Välispiikit olivat muutenkin rentoja ja hauskoja, eivätkä yhtään liian pitkiä, vaikka Kristiina kiittelikin rumpalia niiden päälle soittamisesta: ”muuten oltaisi täällä aamuun asti”.

Keikan settilista noudatti täsmälleen levyn biisilistaa - vain järjestystä oli muutettu. Tämä oli toki ymmärrettävää - Hitchin to Helsinki -debyytin materiaali ei kai olisi tyyliltään sekaan sopinutkaan. Ehkä settiä olisi voinut täydentää coverilla tai parilla niiden kuulijoiden iloksi, joille levyn materiaali ei ollut tuttua. Aiemmalta akustiselta keikalta jäi mieleen mielettömän upea ”Poker face”, eli joku vastaava yllätys olisi ollut kiva lisä.

Itse toki halusin kuulla - ja laulaa mukana - nimenomaan levyn biisit. Keikan helmiä olivat masennuksesta kertova mutta toiveikas ”Tyttö”, herkän koskettava ”Onni karkaa” ja vauhdikkaammat ”Ei ei ei” ja ”Ei saa koskee”. ”Ihanaa”-kappale oli saanut pieniä vaikutteita juuri käynnistyneistä jääkiekon MM-kisoista ( ”Ihanaa Leijonat”). ”Kiitos kun muistit” oli sovitettu levyversiota räväkämmäksi, eikä Krisun hetkellinen black out hurmaavan hassun tekstin kanssa haitannut tippaakaan. Levyn rajuin ”Vuoden tyttöystävä”-raita on jonkun lukemani haastattelun mukaan kirjoitettu nimenomaan keikkahuipennukseksi, ja sellaisena se todellakin toimi - Kristiinan piti jopa vaihtaa korkkarit tennareihin voidakseen riehua kappaleen vaatimalla tyylillä.

Teksti ja kuvat: Leena Ikonen