Pitkän
Idols-kevään huipentuma oli viimeinkin käsillä kun Diandra ja Susanna
ottivat mittaa toisistaan Helsingin jäähallin isolla lavalla.
Ensimmäistä kertaa Suomen Idolsissa loppumetreille oli selvinnyt kaksi
naispuoleista kilpailijaa. Kumpikin esitti kolme biisiä, joista yhden he
olivat valinneet itse ja yhden he olivat saaneet tuomareilta. Lisäksi
molemmat lauloivat voittajalle tehdyn uuden biisin Onko Marsissa Lunta.
Seuraavassa meidän arvioita illan kulusta.
Diandra Flores - Fireworks (Katy Perry), I Will Always Love You (Whitney Houston), Onko Marsissa Lunta
L
: Firework oli taattua Diandraa sekä laulullisesti että herttaisen
energisen esiintymisen puolesta. Diandran tasainen loistavuus onkin
ollut minulle jonkunlainen innostumisen este. ”Prinsessalle” oli ainoa
esitys koko Idols-taipaleella joka aidosti liikutti, eikä tämäkään
yllättänyt tai säväyttänyt. Toisen balladivedon a capella alku sai
sentään kyynisyyteni hetkeksi hiljenemään, ja olihan koko kappale taas
aivan mieletön näyte Diandran laulutaidosta. Kuuntelijana tunsin itseni
tyhmäksi, kun en enempää innostunut - ja sama tunne taisi hieman häiritä
koko kauden seurantaa. Pienen ennakkonäytepätkän perusteella voittajan
sinkku vaikutti minusta oudolta, mutta Idols-lavalla se olikin varsin
toimiva. Diandra veti siitä hienon, vaikeasti ylitettävän version,
mutten ole varma onko kappale Diandran ominta tyyliä. Pienenä
yksityiskohtana mainittakoon, että ”lainahöyhentakin” artikulointi oli
jotenkin hassu - en meinannut ensin ymmärtää koko sanaa. Susannan
vahvasta loppukiristä huolimatta Diandran voitto ei yllättänyt - hänen
ylivoimaisuutensa olikin kautta latistava tekijä.
R: Ratkaisevan illan jännitys näkyi jopa kilpailun koelauluista saakka suurimman ennakkosuosikin edesottamuksissa. Ensimmäinen biisi lähti hieman epävarmasti ja vaisusti liikkeelle. Kertosäkeessä Didi sai homman toimimaan jo paremmin, koko olemus vapautui ja esitys lähti lentoon. Tuomarit antoivat Diandralle kovan haasteen superballadin muodossa, koska tiesivät hänen pystyvän siitä suoriutumaan. Diandra omisti lavan ja vangitsi yleisön tulkitessaan kaunista klassikkoa. Toisen kierroksen laskisin selkeästi Didille. Voittajabiisi ei oikein istunut Diandralle, vaikka hyvin hän senkin lauloi. I Will Always Love You jäi ehdottomasti Didin huippuhetkeksi tänä iltana. Voitto oli ehdottoman ansaittu, kun koko kausi otetaan huomioon.
Susanna Erkinheimo - Stay (Shakespeare’s Sister), So What (Pink), Onko Marsissa Lunta
L:
Stay-balladi oli minulle vieras, mutta teki heti vaikutuksen Susannan
laulamana. Äänenkäyttö oli järisyttävän taitavaa, muttei edelleenkään
kovin nautittavaa - erityisesti juuri ne huikeimmat revitykset olivat
minulle taas hieman liikaa. Esiintymisen jäykkyys, josta aiemmin
Susannaa kritisoin, tuntuu sulaneen pois, ja lavaolemus oli luonteva.
Ihastuttava luontevuus jatkui So what -kappaleessa, jossa Susannan
ärhäkkä asenne vihdoin tuntui aidolta ja vakuuttavalta. Onko Marsissa
lunta -kappaleessa kuultiin ja nähtiin minusta parasta Susannaa ikinä.
Esiintyminen oli hurmaavaa, hetkittäin jopa flirttailevaa, ja vahva ääni
sopi kappaleeseen täydellisesti. Tyylillisesti kappale sopikin minusta
paremmin Susannalle kuin Diandralle
R:
Susannan ensimmäinen biisivalinta oli aivan loistava. Stay sopi hänelle
todella hyvin. Susanna käytti persoonallista ääntään taidokkaan
monipuolisesti. Muutamassa kohdassa ääni kuulosti hieman liian kovalta.
Ensimmäinen kierros meni mielestäni Susannan nimiin. Toisessa biisissä
Susanna kuulosti edelleen hyvältä, mutta esiintyminen ei hänellä ole
niin vakuuttavaa kuin slovareissa, mutta kokemuksen myötä varmuutta ja
luontevuutta tulee varmasti lisää. Voittobiisi sopi mielestäni selkeästi
paremmin Susannalle, jonka vuoksi kallistuin itse toivomaan Susannan
voittoa. Vaikka tuota voittoa ei tullut, niin ei tänä iltana ollut
yhtään häviäjää.
Näin saatiin jälleen yksi Idols-kausi pakettiin ja kilpailu sai arvoisensa voittajan. Tässä vielä ajatuksia koko kaudesta
L:
En missään vaiheessa löytänyt kisasta omaa suosikkia, mikä teki kauden
seuraamisesta verrattaen vaisua. Aiempina vuosina kisa on tarjonnut
todella suuria tunteita - ikimuistoisimpana Koop Arposen fanitus, joka
jatkuu edelleen Flute of Shamen keikoilla. Tunnistin ja tunnustin
parhaimpien kisaajien taidot, mutta kukaan ei sytyttänyt. Kaipasin
erityisesti jotain säröä - molemmat jäähallin finalistit olivat
tavallaan liian hyviä. Kauden ehkä vaikuttavin esitys olikin Heikin Pyhä
toimitus, joka objektiivisesti arvioiden oli melkoisen epäonnistunut.
Hanna Pakarisen jälkeen suosikkini ovat olleet säännönmukaisesti miehiä,
joten pojista parhaalta vaikuttaneen Petrin karsiutuminen heti
ensimmäisessä finaalissa ei lupaillut hyvää. Tämä oli selvästi tyttöjen
vuosi, ja ihastun naisääniin huomattavasti harvemmin kuin miesääniin
(kevään kiintiön täyttivät Voice of Finlandin Sanna Säntti sekä
erityisesti Kristiina Wheeler). Kisan jälkeenkään en odota kenenkään
finalistin keikkoja tai levyjä - ja minulla sentään on tyyliin
hyllymetrillinen Idols-levyjä ja useampi Idols-artisti kestosuosikkina.
Vaikea uskoa kummankaan finalisteista levyttävän sentyylistä musiikkia,
mitä itse kuuntelisin. Toki jompikumpi - tai jopa molemmat - voi
yllättää, jos saa laulettavakseen erityisen hienoja kappaleita.
R:
Mielestäni kausi oli kaikkiaan tasokas ja sitä oli kiva seurata. Tänä
vuonna ei tarvinnut arvuutella osaavatko kilpailijat laulaa, niinpä tuli
enemmän kiinnitettyä huomiota esiintymistaitoon ja karismaan. Suurin
osa kokelaista tuli kilpailuun niin sanotusti pystymetsästä, jolloin
olikin aivan luonnollista, ettei kaikilla lava ollut hallussa alusta
asti. Jyvät karsiutuivat akanoista, kun vuoronperään kilpailijat
tippuivat kilpailusta ja vain parhaimmat jatkoivat kisassa. Kausi ei
tarjonnut kovin paljon yllätyksiä siinä mielessä, että alun
ennakkosuosikkini pitivät pintansa loppuun asti. Semifinaalivaiheessa
ainakin itselleni nousi ylitse muiden Diandra, Susanna ja Torsten, jotka
muodostivatkin lopulta kärkikolmikon. Viimeisessä finaalissa laulaneet
tytöt olivat täysin paikkansa ansainneet ja veikkaan kummallekin hyvää
tulevaisuutta musiikin parissa. Heidän lisäksi toivoisin jatkossa
kuulevani ainakin Torstenin ja Heikin musiikkia. Finalistien
yhteisesityksessä lavalla eniten edukseen erottuivat Heikki ja Tiina.
Tosiasia kuitenkin on se, että yhtenä vuonna samasta kilpailusta ei voi
kovin montaa huippumenestyjää tulla, varsinkin kun nyt samoille
markkinoille tunkee Voice of Finlandin kärkikasti. Vasta tuleva
materiaali näyttää, kenellä on avaimet luoda todellista uraa laulajana
Suomessa.
Over and out!
Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta
Kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti