Live! Jippu @ Virgin Oil, Helsinki 12.5.2012

Allekirjoittaneella oli kovat odotukset illan keikalle. Onhan Jipun uutuus korvia hivelevän kaunista musiikkia, jonka tekstillinen anti on rohkeaa ja sataprosenttisen aitoa. Etukäteen mietin, tuleeko lavalle kiroileva vai Hallelujaa huutava nainen. Lopputulos oli sopivasti sekaisin näitä molempia.

Lavalle tuli kaunis ja erittäin keskittynyt nainen. Kasvoista näki, että paljon on pelissä, kun levynjulkaisua juhlittiin. Aluksi silmät kiinni ja hiukan niskoja venyttäen. Jipun lisäksi oli mukana upea bändi ja kolme taustalaulajaa, joiden kohdalla miksaaja kylläkin upotti ääniä turhankin alas, sillä kööri toimi todella hyvin ja olisi ansainnut arvoisen kuultavuuden.

 

Ilta alkoi albumin avausraidalla ”Evalla”, joka on 2000-luvun hienoimpia raitoja ihan millä mittapuulla tahansa. Tässä vaiheessa tuli allekirjoittaneelle ensimmäinen kyynel. ”Uskovaiset hylkäävät, sitä on turha miettiä” lause saa ajattelemaan kokonaisvaltaisemmin hylkäämistä ja sitä, kuinka helposti ihmiset irtautuvat nykyään toisistaan. Helposti syyllistämme ja hylkäämme, jo pelkästään arjessa. Ihmiset pelkäävät virheitä ja ahdistuvat, kun taas voisi ottaa esimerkkiä Jipusta ja tuoda tunteensa esille ja olla näkyvä. Samalla puhdistaa itseään, sekä ympäristöä ja vielä kun Jipun kohdalla tunteet kietoutuvat näin hienoiksi lauluiksi, niin minä ainakin olen iloinen hänen olemassaolostaan.

Keikan alku kävi läpi järjestyksessään uuden levyn materiaalia, välissä poiketen vanhoihin hitteihin. Mukana esimerkiksi Samuli Edelmannin kanssa levytetty ”Jos sä tahdot niin”, joka oli nyt sovitettu pelkistetyksi ja intiimiksi versioksi. Todella hyvä.

Jipun aito välittäminen bändistään on ilmiselvää. Katseista, kehonkielestä ja myös sanallisesta hehkutuksesta huomaa, että artisti arvostaa niitä ihmisiä, jotka mahdollistavat tämän kaiken. Ja tietysti tärkeimpänä, se aito rakkaus kuulijoita kohtaan. Mitä pidemmälle ilta meni, sitä vahvemmin tuli tunne, että yleisö ja Jippu loivat hetkellisen yhteyden, joka oli jollain lailla hypnoottinen. Paikallaolijat allekirjoittivat kaiken mitä Jippu sanoi, koska hänen sanansa kuulostivat viisailta ja lämpimiltä. Jos media haluaa tuoda naisesta ”tyhmän bimbon” kuvaa, niin hän on kyllä aivan jotain muuta. Voin kuvitella, että Jippu on aidosti mukava ihminen, jonka tarinoita ja elämistä joka solulla on hauska kuunnella ja seurata. Lopulta sitä janoaa ja janoaa. On ihanaa nähdä, kun joku omistautuu tekemiselleen ja on aidosti sitä mitä on. Ja jokainen joka käy katsomassa Jipun keikan, niin tajuaa viimeistään silloin, kuinka hyvästä ja taitavasta laulajasta on oikeasti kyse. Vire pitää koko keikan ja on herkkyyttä ja on voimaa. ”Ässiä” ja hiljaista laulua arvostelevat ihmiset eivät yksinkertaisesti uskalla kohdata Jipun tulkintaa, jonka ainoa ”vaara” on se, että voit huomata itsesi tärisevän ja kyynelehtivän keskellä väkijoukkoa. Onneksi kaikki muutkin tekevät niin.

Jippu vitsaili ironisesti, että levyjulkkareilla pitää käyttäytyä korrektisti ja tyylikkäästi. Samaan hengenvetoon tosin muistutti, että on jo kertonut lähiviikkoina itsestään kaiken kaikille. Uuden levyn materiaali nousi todelliseen kukoistukseen livenä, vaikka levykin on itsessään hieno, niin se ”sisäsiisteys” loisti nyt poissaolollaan, mikä on puhtaasti hyvä asia.

Ilta loppui ”kanna minut” tulkintaan, joka löytyy naisen edelliseltä levyltä. Tämän laulun aikana tuli kristillinen tunnelma baarissa, jossa humalaisia riitti. Nekin ihmiset rauhoittuivat ja löysivät varmasti hetkeksi sen sisäisen uskonsa. Koko illan aikana henki oli läsnä, vaikka Jippu ei sitä millään lailla alleviivannutkaan, lukuun ottamatta muutamia humoristisia ”Hallelujah, praise the lord” huutoja. Keikan jälkeen jäi olo ainutlaatuisesta ja lähes täydellisestä illasta. Lauluja joiden aikana jokainen saa vapaasti olla rikki ja hauras, silti tuntien myös eheyttävää ja parantavaa voimaa.

Upea ilta!

 

Teksti: Jari Uutela
Kuvat: Tiia Santavirta