Idols 2012! Idols-voittaja 2012 on Diandra Flores!!! Lue raportti viimeisestä finaalista

 

Pitkän Idols-kevään huipentuma oli viimeinkin käsillä kun Diandra ja Susanna ottivat mittaa toisistaan Helsingin jäähallin isolla lavalla. Ensimmäistä kertaa Suomen Idolsissa loppumetreille oli selvinnyt kaksi naispuoleista kilpailijaa. Kumpikin esitti kolme biisiä, joista yhden he olivat valinneet itse ja yhden he olivat saaneet tuomareilta. Lisäksi molemmat lauloivat voittajalle tehdyn uuden biisin Onko Marsissa Lunta. Seuraavassa meidän arvioita illan kulusta.

 

Diandra Flores - Fireworks (Katy Perry), I Will Always Love You (Whitney Houston), Onko Marsissa Lunta

L : Firework oli taattua Diandraa sekä laulullisesti että herttaisen energisen esiintymisen puolesta. Diandran tasainen loistavuus onkin ollut minulle jonkunlainen innostumisen este. ”Prinsessalle” oli ainoa esitys koko Idols-taipaleella joka aidosti liikutti, eikä tämäkään yllättänyt tai säväyttänyt. Toisen balladivedon a capella alku sai sentään kyynisyyteni hetkeksi hiljenemään, ja olihan koko kappale taas aivan mieletön näyte Diandran laulutaidosta. Kuuntelijana tunsin itseni tyhmäksi, kun en enempää innostunut - ja sama tunne taisi hieman häiritä koko kauden seurantaa. Pienen ennakkonäytepätkän perusteella voittajan sinkku vaikutti minusta oudolta, mutta Idols-lavalla se olikin varsin toimiva. Diandra veti siitä hienon, vaikeasti ylitettävän version, mutten ole varma onko kappale Diandran ominta tyyliä. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että ”lainahöyhentakin” artikulointi oli jotenkin hassu - en meinannut ensin ymmärtää koko sanaa. Susannan vahvasta loppukiristä huolimatta Diandran voitto ei yllättänyt - hänen ylivoimaisuutensa olikin kautta latistava tekijä.

R: Ratkaisevan illan jännitys näkyi jopa kilpailun koelauluista saakka suurimman ennakkosuosikin edesottamuksissa. Ensimmäinen biisi lähti hieman epävarmasti ja vaisusti liikkeelle. Kertosäkeessä Didi sai homman toimimaan jo paremmin, koko olemus vapautui ja esitys lähti lentoon. Tuomarit antoivat Diandralle kovan haasteen superballadin muodossa, koska tiesivät hänen pystyvän siitä suoriutumaan. Diandra omisti lavan ja vangitsi yleisön tulkitessaan kaunista klassikkoa. Toisen kierroksen laskisin selkeästi Didille. Voittajabiisi ei oikein istunut Diandralle, vaikka hyvin hän senkin lauloi. I Will Always Love You jäi ehdottomasti Didin huippuhetkeksi tänä iltana. Voitto oli ehdottoman ansaittu, kun koko kausi otetaan huomioon.

 

Susanna Erkinheimo - Stay (Shakespeare’s Sister), So What (Pink), Onko Marsissa Lunta

L: Stay-balladi oli minulle vieras, mutta teki heti vaikutuksen Susannan laulamana. Äänenkäyttö oli järisyttävän taitavaa, muttei edelleenkään kovin nautittavaa - erityisesti juuri ne huikeimmat revitykset olivat minulle taas hieman liikaa. Esiintymisen jäykkyys, josta aiemmin Susannaa kritisoin, tuntuu sulaneen pois, ja lavaolemus oli luonteva. Ihastuttava luontevuus jatkui So what -kappaleessa, jossa Susannan ärhäkkä asenne vihdoin tuntui aidolta ja vakuuttavalta. Onko Marsissa lunta -kappaleessa kuultiin ja nähtiin minusta parasta Susannaa ikinä. Esiintyminen oli hurmaavaa, hetkittäin jopa flirttailevaa, ja vahva ääni sopi kappaleeseen täydellisesti. Tyylillisesti kappale sopikin minusta paremmin Susannalle kuin Diandralle

R: Susannan ensimmäinen biisivalinta oli aivan loistava. Stay sopi hänelle todella hyvin. Susanna käytti persoonallista ääntään taidokkaan monipuolisesti. Muutamassa kohdassa ääni kuulosti hieman liian kovalta. Ensimmäinen kierros meni mielestäni Susannan nimiin. Toisessa biisissä Susanna kuulosti edelleen hyvältä, mutta esiintyminen ei hänellä ole niin vakuuttavaa kuin slovareissa, mutta kokemuksen myötä varmuutta ja luontevuutta tulee varmasti lisää. Voittobiisi sopi mielestäni selkeästi paremmin Susannalle, jonka vuoksi kallistuin itse toivomaan Susannan voittoa. Vaikka tuota voittoa ei tullut, niin ei tänä iltana ollut yhtään häviäjää.

 

Näin saatiin jälleen yksi Idols-kausi pakettiin ja kilpailu sai arvoisensa voittajan. Tässä vielä ajatuksia koko kaudesta

L: En missään vaiheessa löytänyt kisasta omaa suosikkia, mikä teki kauden seuraamisesta verrattaen vaisua. Aiempina vuosina kisa on tarjonnut todella suuria tunteita - ikimuistoisimpana Koop Arposen fanitus, joka jatkuu edelleen Flute of Shamen keikoilla. Tunnistin ja tunnustin parhaimpien kisaajien taidot, mutta kukaan ei sytyttänyt. Kaipasin erityisesti jotain säröä - molemmat jäähallin finalistit olivat tavallaan liian hyviä. Kauden ehkä vaikuttavin esitys olikin Heikin Pyhä toimitus, joka objektiivisesti arvioiden oli melkoisen epäonnistunut. Hanna Pakarisen jälkeen suosikkini ovat olleet säännönmukaisesti miehiä, joten pojista parhaalta vaikuttaneen Petrin karsiutuminen heti ensimmäisessä finaalissa ei lupaillut hyvää. Tämä oli selvästi tyttöjen vuosi, ja ihastun naisääniin huomattavasti harvemmin kuin miesääniin (kevään kiintiön täyttivät Voice of Finlandin Sanna Säntti sekä erityisesti Kristiina Wheeler). Kisan jälkeenkään en odota kenenkään finalistin keikkoja tai levyjä - ja minulla sentään on tyyliin hyllymetrillinen Idols-levyjä ja useampi Idols-artisti kestosuosikkina. Vaikea uskoa kummankaan finalisteista levyttävän sentyylistä musiikkia, mitä itse kuuntelisin. Toki jompikumpi - tai jopa molemmat - voi yllättää, jos saa laulettavakseen erityisen hienoja kappaleita.

 

R: Mielestäni kausi oli kaikkiaan tasokas ja sitä oli kiva seurata. Tänä vuonna ei tarvinnut arvuutella osaavatko kilpailijat laulaa, niinpä tuli enemmän kiinnitettyä huomiota esiintymistaitoon ja karismaan. Suurin osa kokelaista tuli kilpailuun niin sanotusti pystymetsästä, jolloin olikin aivan luonnollista, ettei kaikilla lava ollut hallussa alusta asti. Jyvät karsiutuivat akanoista, kun vuoronperään kilpailijat tippuivat kilpailusta ja vain parhaimmat jatkoivat kisassa. Kausi ei tarjonnut kovin paljon yllätyksiä siinä mielessä, että alun ennakkosuosikkini pitivät pintansa loppuun asti. Semifinaalivaiheessa ainakin itselleni nousi ylitse muiden Diandra, Susanna ja Torsten, jotka muodostivatkin lopulta kärkikolmikon. Viimeisessä finaalissa laulaneet tytöt olivat täysin paikkansa ansainneet ja veikkaan kummallekin hyvää tulevaisuutta musiikin parissa. Heidän lisäksi toivoisin jatkossa kuulevani ainakin Torstenin ja Heikin musiikkia. Finalistien yhteisesityksessä lavalla eniten edukseen erottuivat Heikki ja Tiina. Tosiasia kuitenkin on se, että yhtenä vuonna samasta kilpailusta ei voi kovin montaa huippumenestyjää tulla, varsinkin kun nyt samoille markkinoille tunkee Voice of Finlandin kärkikasti. Vasta tuleva materiaali näyttää, kenellä on avaimet luoda todellista uraa laulajana Suomessa.

Over and out!

Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta

Idols 2012! Raportti 8. Idols-finaalista - viimeisessä finaalissa Diandra vastaan Susanna!

Kahdeksannessa finaalissa oli superfinaalipaikat pelissä. Hitusen keinotekoisena teemana kilpailijoiden piti esitellä sielunsa ääripäät. Vierailevana tuomarina oli Sunrise Avenuen Samu Haber. Kilpailijatrio avasi ohjelman esittämällä yhdessä Nirvanan Smells Like Teen Spiritin. Tässä jälleen meidän arviot siitä, miten kolmikko selvisi tästä illasta.

 

Susanna Erkinheimo - Rock And Roll (Led Zeppelin), The Power Of Love (Jennifer Rush)

R: Susanna esitti ensin rokkipuoltaan varsin mallikkaasti. Vahva ääni sopi tähän hyvin, eikä ajoittain kuuluva kolkko ääni häirinnyt yhtään. Esiintyminen oli luontevampaa kuin muutamassa aiemmassa jaksossa. Toisena puolenaan Susanna tunnelmoi todella vaativaa voimaballadia, johon hänen ääni riitti hyvin. Yllättävänkin hyvä veto, koska vastaavaa ei oltu kuultu Susannalta aiemmin. Tänään kuultiin häntä vahvimmillaan, enkä ihmettelisi vaikka juuri jälkimmäinen biisi olisi tuonut hänelle finaalipaikan.

L: Susannan Rock and Roll-veto jätti minut vähän sanattomaksi. Halusin tykätä siitä, mutten vaan innostunut, vaikka Susannan esiintymisen itsevarmuus onkin kehittynyt ilahduttavasti. Susannan laulu oli vahvaa kuten aina, ja ääni biisin tyyliin sopivan raaka, mutta sellaisena se ei minua miellyttänyt, ja jäin odottamaan Susannan herkempää kappaletta. Power of Love -kappalevalintaa pelkäsin ennakkoon hieman kuluneeksi, mutta Susanna veti sen omiin nimiinsä. Ehkä hänelle sopii paremmin hillitympi esiintyminen kuin hieman tekemällä tehty raivokkuus ja vauhti. Pehmeät herkät kohdat laulusta kuulostivat todella hienolta, mutta Susannan huikeimmista ylä-äänistä en valitettavasti osaa nauttia, vaikka niitä onkin pakko ihailla.

 

Torsten Borg - The Scientist (Coldplay), Titanium (David Guetta)

R: Torsten aloitti Coldplayn herkistelyllä. Esitys oli Torstenia parhaimmillaan, juuri tämänkaltaista materiaalia soisi häneltä kuulevan kilpailun jälkeenkin. Hyvä veto tässä kohtaa kilpailua. Korkeat äänet kuulostivat hyvältä ja esiintyminenkin oli luontevaa. Torstenin toinen biisi oli menevä nykyhitti, jonka oli tarkoitus esitellä hänen menevämpää puolta. Biisivalinta ei osunut nappiin, Torsten ei ole näissä vauhdikkaissa pop-biiseissä omimmillaan, vaikka hän paremmalta kuulostikin kuin aiemmat vastaavat vedot. Torsten osaa joka tapauksessa ottaa lavan haltuun, mutta kannattaisi silti pysytellä enemmän omalla tontillaan. Torstenin jääminen finaalin ulkopuolelle ei tämän illan esitysten perusteella ollut varsinainen yllätys.

L: Torsten aloitti kappaleella, jonka herkän alun olisi pitänyt tuoda esiin hänen persoonallista ääntä parhaimmillaan. Laulu vaikutti kuitenkin jotenkin väkinäiseltä - ehkä tarkoituksella, tuskaista tunnelmaa ilmentäen, mutta se teki äänen sävyn sellaiseksi, että oli hieman kiikun kaakun kuulostiko se enää hyvältä. Intensiteettiä ja eläytymistä esiintymisestä ei puuttunut, ja kappaleen mahtipontinen loppu oli komea. Karsiutumisen jälkeinen uusintakierros katkaistiin valitettavasti kovin aikaisessa vaiheessa, koska alku oli todella koskettava, ja sai minut ymmärtämään, että olisin sittenkin toivonut Torstenille finaalipaikkaa. Riehakkaamman Titaniumin olisi pitänyt olla Torstenin mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pidin siitä enemmän. Laulullisestikin veto oli minusta parempi kuin Voice of Finlandin Eveliinan kehuttu versio samasta biisistä, tai sitten erikoinen ääni hämää, häivyttäen vireongelmat. Torstenin poikamainen lavaflirtti on valloittavaa, ja varsinkin loppubiisin riehuminen sai väkisin hyvälle tuulelle. Mitenkähän vaikuttavia loikat ja ryntäilyt yleisön joukkoon olivat paikan päällä? Samu Haberin kommentit olivat myös aivan loistavia tässä kohtaa, vaikka ehkä hitusen sopimattomia perheohjelmaan.

 

Diandra Flores - I Wanna Dance With Somebody (Whitney Houston), Listen (Beyonce)

R: Didi ilmensi räiskyvää ja iloista puoltaan Whitney Houstonin kasarihitillä. Didin kohdalla ei löydy enää uusia ylisanoja kuvaamaan sitä kuinka hyvä ja luonteva hän lavalla on. Toisena vetona Diandra versioi Beyoncea. Hän halusi sillä näyttää vahvan taistelijapuolensa. Laulusuoritus oli jälleen ylivertainen. Didi on kolmikosta ainoa, jonka menestys ei riipu biisivalinnoista. Hän on osoittanut, että hallitsee biisin kuin biisin. Illan viimeinen esitys sai ansaitusti tuomareilta aplodit seisaaltaan. Didin ansioksi laskettakoon myös se, ettei hänen olemuksessaan ja esiintymisessään näy minkäänlaista ylpistymistä, vaikka nuorella naisella helposti näin kävisi viikkoja jatkuneen suitsutuksen jälkeen.

L: Diandran suvereeni laulutaito tuli hienosti esiin ensimmäisessä iloisessa vauhtivedossa. Jotain yksittäistä korkeaa nuottia lukuunottamatta laulu kuulosti äärimmäisen rennolta - se on helppoa kun sen osaa. Tyyliasioita harvemmin noteeraan, mutta Diandran pinkki haalari oli söpö ja hauska. Viimeisellä biisillä Diandra varmisti muutenkin itsestäänselvältä vaikuttaneen finaalipaikan. Kappale oli minulle vieras, joten kesti hetken päästä tunnelmaan, ja mietin jopa hetken, oliko Diandra loppujen lopuksi niin paljon parempi kuin Susanna tällä voimaballadiosastolla. Mutta kun biisi oikein lähti, niin se myös lähti. Loppu tuntui siltä, kuin kisan voittaja olisi ollut jo vetämässä voittobiisiään. Vaikea kuvitella, että tätä kisaa kukaan muu voisi viedä. En kyllä olisi muutama viikko sitten millään uskonut, että juuri Susanna on se, joka tarttuu mahdottomaan haasteeseen.

 

Ilta oli kaikkiaan laadukas ja näki, että superfinaalipaikoista taisteltiin tosissaan. Finalistikaksikosta kumpikin ansaitsi jatkopaikkansa. Sunrise Avenuen akustisesta duoesityksestä on mainittava, että on kyllä ihailtavaa kun kappale toimii noin pienimuotoisena, vain taitavan Riku Rajamaan kitaran säestyksellä. Samu Haber pelkäsi turhaan - vaikka ihanan itseironisesti - esiintymistä heti Diandran jälkeen. Ensimmäistä kertaa Suomen Idolsissa loppuun asti selvisi kaksi tyttöä. Diandra lienee edelleen vahvempi ennakkosuosikki, mutta onko peli niin selvä kuin vaikuttaa? Millä avuilla Susanna voisi vielä yllättää ja nousta voittoon?

Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta