Bar Loosen keskiviikkoillassa esiintyivät Tuulia bändeineen, sekä X factor -voittaja Elias Hämäläinen. Elias on reilun kahden vuoden aikana ajanut elämässäni kaikkien muiden artistien edelle - vain veljensä Markus, jonka Brand New Classics -bändin keikan vasta raportoin, pystyy haastamaan. Fanitus on laimea nimitys sille, mitä näiden kahden “matkassa” on koettu.
Tuuliasta en tiennyt ennakkoon muuta kuin sen, mitä olin Facebook-tapahtuman kuvauksesta lukenut: “Illan avaa nuori laulaja/lauluntekijä, jonka suomenkieliset kappaleet liikkuvat popin ja maalailevien tunnelmien välimaastossa. Odotettavissa kauniita melodioita ja stemmalaulua.”
Maalailevilla tunnelmilla aloitettiin, kun Tuulia - sukunimeltään Raita - lauloi kauniin rakkauslaulun akustisen kitaran säestyksellä. Menevämmässä jatkosetissä mukana oli koko Markus Vallon johtama bändi. Hauska yksityiskohta oli Melodica, jota taustalaulaja Elisa välillä soitteli.
Kun kappaleet - Jonna Tervomaan “Läpikulkumatkalla”-lainaa lukuunottamatta - olivat omia, en niitä luonnollisestikaan tuntenut, mutta tarttuvimmat rupesivat heti hyräilyttämään, ja teksteissäkin oli persoonallista otetta. Parhaiten jäi mieleen “Kahden miehen nainen”, jossa kuvattiin samanaikaista suhdetta kahteen hyvin erilaiseen mieheen. Jollain tapaa se toi mieleen Kristiina Wheelerin “Ensimmäinen nainen”-kappaleen - tarina on toki ihan eri, mutta tunnelmassa jotain samaa. Wheeleriin vertaaminen on minulta melkoinen kohteliaisuus, ja ensivaikutelman perusteella Tuulia voi hyvin kehittyä vahvojen naisartistiemme joukkoon, tyylillisesti ehkä eniten Irinan vanavedessä.
Suuri osa yleisöstä taisi olla Tuulian tuttavapiiriä, mikä oli ymmärrettävää, kun erityisesti Tuulian porukka oli iltaa mainostanut, ja Elias tullut mukaan viime hetkellä, “Lopun ajan mies” -bändin tilalle. Lisähaastetta Eliaksen pääesiintyjän rooliin toi se, että bändisetin jälkeen häntä säesti vain oma kitara ja Tuomas Laivaaran laatikkorumpu. Cajon-biitti tehosti trubaduurisoittoa yllättävänkin paljon, mutta Eliaksen taidokas kitarankäsittely ja massiivinen raspiääni olisivat toki täyttäneet Bar Loosen “bändikellarin” ilmankin rumpukomppiakin.
Kokenut katumuusikko otti lavan täydellisesti haltuun, vaikka lauloi tuttuun tyyliin silmät kiinni. Joku mystinen taika Eliaksen esiintymisessä on. Keikkojen välillä tulee aina pohdittua, että valloittaisikohan hän suurempia yleisöjä avoimemmalla lavaolemuksella - laulamalla edes osan aikaa enemmän yleisön kanssa kuin musiikin “sisällä”. Mutta itse keikalla, siinä hetkessä, Eliaksen eläytyminen imaisee mukaansa, ja välispiikeillä luotu yleisökontakti “riittää”. Rennommat hetket ja hymynvälähdykset kohdataan toki aina riemulla - erityisesti niitä ajatellen, jotka eivät vielä ole äänen lumoissa.
Bar Loosen keikalla tärkeä tunnelmantekijä oli ohjelmisto: Elias ilmoitti heti kärkeen soittavansa vain omia kappaleita. Tämä oli lukuisten cover-painotteisten keikkojen jälkeen huikea yllätys, joka sai minut suorastaan liikuttumaan kiitollisuudesta, että olin mukana. Keikkamatka keskellä työviikkoa, hyvin lyhyellä varoitusajalla, ei ollut itsestäänselvä, mutta joku kohtalo minua tuntuu Eliaksen keikoille kuljettavan - tällä kertaa käytännössä ilmaisten junalippujen muodossa.
Parin vuoden takaista debyyttialbumia edusti settilistalla vain yksi melodia. Faneille kappaleet olivat kuitenkin tuttuja keikoilta ja Eliaksen X factor -aikaa edeltäneen Gusto-bändin demoilta. Keikan aloittaneet “Bob said” ja “Stranger now” löytyvät edelleen Guston Hitlantis-sivulta (linkki alla). “Thank You” ja “Oh Now” taas ovat tuoreita luomuksia, ymmärtääkseni nyt talven aikana studiossa työstettyjä.
Keikan loppupuolella saatiin nauttia erityisen harvinaislaatuinen live-elämys, “Se vain ois liian ikävää” -kappaleen englanninkielinen originaali, “Another Sun” (tai “It’s Not Too Late” - nimet tuntuvat hieman elävän). Levyversion maanläheisempi suomiteksti miellytti minua alunperin enemmän, mutta viimeistään nyt alkuperäinen, Eliaksen “omalla” laulukielellä kirjoitettu, kasvoi rakkaammaksi.
Vanhojen helmien ja uudehkojen ihanuuksien välissä koettiin melkoinen yllätyshuipennus, kun Elias esitti tuliterän, välispiikin mukaan edellisenä päivänä säveltämänsä, “Make it”-työnimellä kulkevan kappaleen. Elias suorastaan puhkui asennetta ja itseluottamusta, kappaleen teeman mukaisesti: “I know we’re gonna make it, I know we’re gonna fly”. Eliaksen uutta englanninkielistä materiaalia on odotettu satunnaisia live-esityksiä laajempaan julkaisuun jo niin kauan, että usko on hetkittäin horjunut. Loose-ilta uutuusbiiseineen vahvisti sen taas kärsivällisen toiveikkaaksi. Niin hienot laulut, Eliaksen ainutlaatuisella äänellä ja tulkinnalla, eivät kertakaikkiaan voi olla löytämättä tietään levylle - ja kuulijoiden sydämiin.
Eliaksen seuraavat keikat:
26.1. Ölvin, Loviisa
9.2. The Castle Irish Bar, Turku
13.2. Lady Moon, Helsinki
15.2. Wanha Apoteekki, Porvoo
23.2. Pub Nostalgia, Sastamala
Gusto @ Hitlantis
Teksti ja kuvat: Leena Ikonen
Video: Eeva-Liisa Tukia
Video: Eeva-Liisa Tukia
Oii ihana elias ♥ hienoja kuvia ja toi biisi!! :)) ite tykkään siitä suomen kielisestä versiosta, mut on toi enkun kielinenki hyvä. :))
VastaaPoista