Ensimmäistä kertaa järjestetty
hiphop-kaupunkifestivaali Boombox valtasi Suvilahden 15.-16. kesäkuuta.
Ikärajaton festari tarjoili toinen toistaan kovempia suomiräpin ja
-reggaen kärkinimiä kolmella eri lavalla. Chaos Tube kävi katsomassa,
millaisia helmiä Boomboxissa nähtiin. Seuraavassa poimintoja toiselta
festaripäivältä.
Ruger Hauerin
keikka Boomboxin isoimmalla lavalla on kolmikon ensimmäinen, mitä olen
koskaan nähnyt. Ruger Hauer on kokoonpano, jonka muodostavat Pyhimys, Tommishock ja Paperi T.
Kolmikon ensimmäinen albumi Se syvenee syksyllä julkaistiin
loppuvuodesta 2010. ”Rugerilta tulee uus levy joskus, se on jo uutinen
sinänsä”, luvataan Boomboxin lavalta. Rugerin matsku on vähän synkempää,
eikä ehkä näillä festareilla tähän aikaan ihan omiaan nappaamaan
yleisöä mukaansa. Musa on kuitenkin sekä vaikuttavaa että vakuuttavaa,
ja sitä tekee mieli jäädä seuraamaan. Kolmikosta erityisesti Pyhimys eli
Mikko Kuoppala on sellainen kaveri, jonka karisma ja
presenssi pakottaa kuuntelemaan. Tulee tunne, että nyt se sanoo jotain,
mihin kannattaa keskittyä.
Jätkäjätkät räjäyttävät pankin Caliroots-stagella. Tätä pumppua ei kyllä voitaoikein
mikään. Meininki on katossa, soittajat ovat kovassa vedossa ja yleisö
mukana - tämä jos mikä on todella kova setti räppifestareilla.
Soittimien monipuolisuus tekee vaikutuksen ja räppäri-solisti Asan eli Matti Salon
taituruus on omaa luokkaansa. ”Joku saa tietää”-biisin reggaerytmeissä
yleisö tuntuu taas vapautuvan pykälän lisää. Henkilökohtainen suosikkini
Joska Josafat loistaa lavalla. Miehellä on yhtä aikaa pehmeä ja terävä,
uskomattoman kaunis ääni, joka sulattaa sydämen lisäksi ainakin tämän
tytön polvet. Jätkäjätkiltä julkaistaan kesäkuussa kolmas albumi -
silmät ja korvat auki!
Lähtiessäni festareilta kotiin parantelemaan flunssaa, näen vielä vilauksen Notkeasta Rotasta
main stagella. Notkiksella on asiallinen meininki! Rotankuonoon
sonnustautuneella sällillä on lavalla seuranaan useampia pitkätukkaisia
muusikkoja tiukkoine hevikitaroineen. Seuralaiseni huutaa korvaani:
”Lasketaanko tätä enää räpiksi?”
Matkalla ulos festivaalialueelta kurkkaan Kattilahalliin, jossa kouralliselle uskollista nuorisoa esiintyvät Petos ja OG Ikonen.
Boombox onnistui festarina melko hyvin. Miinukset ja plussat tässä:
- Välillä tuntui, että festivaalialue on liian suuri tapahtumalle.
-
Yhdestä ainoasta, huonosti toimivasta vesipisteestä järjestäjille
valtavat pyyhkeet: kuumana kesäpäivänä on festarikävijöiden kosteutus
tärkein prioriteetti. Toimimattomasta vesihanasta ei tuntunut kukaan
ottavan vastuuta. Vesi myös maistui tosi pahalle.
-
Kaupunkifestarille riittää minimaalisempikin festaritarjonta.
Tatuointibussit, mekaaniset härät ja benjihyppymahdollisuudet ovat vähän
liikaa ja kuuluvat isommille areenoille.
- Festifaaliohjelmia ei jaeta missään. Korvatulpat 2 euroa. Ihan tosi?
-
Festivaalin ilme tuntuu olevan vähän hakusessa. Telttoja ja aitoja on
koristeltu c-kasetein, vinyylein ja boombox-mankoin, mutta hyvin
kömpelösti ja lähes huomaamattomasti.
-
Akustiikka ontuu: Kattilahallin soundi puuroutuu, Caliroots-lavan ääni
kimpoilee vastapäisistä seinistä, meteli kantautuu todella kauas.
+ Plussaa hyvästä lakusta!
+ Plussaa graffitiaidasta!
+ Plussaa todella kovaluokkaisesta artistikavalkadista!
+ Plussaa ikärajattomuudesta!
Teksti: Tiia Rantanen
Kuvat: Rita Tuohimaa
Kuvat: Rita Tuohimaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti