Live! BoomBox Festival (lauantai) @ Suvilahti, Helsinki 16.6.2012

Ensimmäistä kertaa järjestetty hiphop-kaupunkifestivaali Boombox valtasi Suvilahden 15.-16. kesäkuuta. Ikärajaton festari tarjoili toinen toistaan kovempia suomiräpin ja -reggaen kärkinimiä kolmella eri lavalla. Chaos Tube kävi katsomassa, millaisia helmiä Boomboxissa nähtiin. Seuraavassa poimintoja toiselta festaripäivältä.

Ruger Hauerin keikka Boomboxin isoimmalla lavalla on kolmikon ensimmäinen, mitä olen koskaan nähnyt. Ruger Hauer on kokoonpano, jonka muodostavat Pyhimys, Tommishock ja Paperi T. Kolmikon ensimmäinen albumi Se syvenee syksyllä julkaistiin loppuvuodesta 2010. ”Rugerilta tulee uus levy joskus, se on jo uutinen sinänsä”, luvataan Boomboxin lavalta. Rugerin matsku on vähän synkempää, eikä ehkä näillä festareilla tähän aikaan ihan omiaan nappaamaan yleisöä mukaansa. Musa on kuitenkin sekä vaikuttavaa että vakuuttavaa, ja sitä tekee mieli jäädä seuraamaan. Kolmikosta erityisesti Pyhimys eli Mikko Kuoppala on sellainen kaveri, jonka karisma ja presenssi pakottaa kuuntelemaan. Tulee tunne, että nyt se sanoo jotain, mihin kannattaa keskittyä.

Jätkäjätkät räjäyttävät pankin Caliroots-stagella. Tätä pumppua ei kyllä voitaoikein mikään. Meininki on katossa, soittajat ovat kovassa vedossa ja yleisö mukana - tämä jos mikä on todella kova setti räppifestareilla. Soittimien monipuolisuus tekee vaikutuksen ja räppäri-solisti Asan eli Matti Salon taituruus on omaa luokkaansa. ”Joku saa tietää”-biisin reggaerytmeissä yleisö tuntuu taas vapautuvan pykälän lisää. Henkilökohtainen suosikkini Joska Josafat loistaa lavalla. Miehellä on yhtä aikaa pehmeä ja terävä, uskomattoman kaunis ääni, joka sulattaa sydämen lisäksi ainakin tämän tytön polvet. Jätkäjätkiltä julkaistaan kesäkuussa kolmas albumi - silmät ja korvat auki!

Lähtiessäni festareilta kotiin parantelemaan flunssaa, näen vielä vilauksen Notkeasta Rotasta main stagella. Notkiksella on asiallinen meininki! Rotankuonoon sonnustautuneella sällillä on lavalla seuranaan useampia pitkätukkaisia muusikkoja tiukkoine hevikitaroineen. Seuralaiseni huutaa korvaani: ”Lasketaanko tätä enää räpiksi?”

Matkalla ulos festivaalialueelta kurkkaan Kattilahalliin, jossa kouralliselle uskollista nuorisoa esiintyvät Petos ja OG Ikonen.

Boombox onnistui festarina melko hyvin. Miinukset ja plussat tässä:

- Välillä tuntui, että festivaalialue on liian suuri tapahtumalle.

- Yhdestä ainoasta, huonosti toimivasta vesipisteestä järjestäjille valtavat pyyhkeet: kuumana kesäpäivänä on festarikävijöiden kosteutus tärkein prioriteetti. Toimimattomasta vesihanasta ei tuntunut kukaan ottavan vastuuta. Vesi myös maistui tosi pahalle.

- Kaupunkifestarille riittää minimaalisempikin festaritarjonta. Tatuointibussit, mekaaniset härät ja benjihyppymahdollisuudet ovat vähän liikaa ja kuuluvat isommille areenoille.

- Festifaaliohjelmia ei jaeta missään. Korvatulpat 2 euroa. Ihan tosi?

- Festivaalin ilme tuntuu olevan vähän hakusessa. Telttoja ja aitoja on koristeltu c-kasetein, vinyylein ja boombox-mankoin, mutta hyvin kömpelösti ja lähes huomaamattomasti.

- Akustiikka ontuu: Kattilahallin soundi puuroutuu, Caliroots-lavan ääni kimpoilee vastapäisistä seinistä, meteli kantautuu todella kauas.

+ Plussaa hyvästä lakusta!

+ Plussaa graffitiaidasta!

+ Plussaa todella kovaluokkaisesta artistikavalkadista!

+ Plussaa ikärajattomuudesta!

Teksti: Tiia Rantanen
Kuvat: Rita Tuohimaa

Live! BoomBox Festival (perjantai) @ Suvilahti, Helsinki 15.6.2012

 

Ensimmäistä kertaa järjestetty hiphop-kaupunkifestivaali Boombox valtasi Suvilahden 15.-16. kesäkuuta. Ikärajaton festari tarjoili toinen toistaan kovempia suomiräpin ja -reggaen kärkinimiä kolmella eri lavalla. Chaos Tube kävi katsomassa, millaisia helmiä Boomboxissa nähtiin. Seuraavassa poimintoja ensimmäiseltä festaripäivältä.

Perjantaina alkuillasta Suvilahden valtava festivaalialue komeilee tyhjyyttään. Steen1 eli Seppo Lampela räppää alle 50-henkiselle yleisölle ja tyhjälle asfalttikentälle. Stenkalle propsit siitä, ettei yleisön määrä vaikuta showhun. Miehen meininki tempoo mukaansa, oli porukkaa tai ei. ”Voisko tän lavan kääntää itä-Helsinkiin”, pyytää Stenkka, joka myös nimellä Liekehtivä Sikiö tunnetaan. Kappale Itä-Helsinki uppoaa yleisöön kyllä Suvilahdessakin. Hyvä Kale!

Steen1:n hyvästä menosta huolimatta festivaalialue näyttää surullisen tyhjältä, ja mieleen tulee, olisiko tapahtuman voinut järjestää pienemmissä tiloissa. Pian selviää, missä ihmiset ovat: suurin osa festariyleisöstä jonottaa Kattilahalliin Ruudolfin keikalle. Ihmisiä ei päästetä sisälle, vaikka keikan piti alkaa jo yli puoli tuntia sitten. Jonosta kerrotaan, että sisällä rakennetaan vielä lavaa. Lava ei ole valmis, vaikka festari on täydessä käynnissä?

Redrama aloittaa pienemmällä ulkolavalla. Yleisöä ei ole, mutta Lasse Mellberg onnistuuhoukuttelemaan Kattilahallin jono-osastoa lavansa eteen. Yleisöstä löytyy muutama tosi innokas fanikin, ja viimeistään toisen biisin Street Musicin aikana alkavat yleisön polvet notkua. Tanssia ja hyvä meininki - kevyempää osastoa verrattuna Stenkan blaastiin. Akustisemmasta ja ns. musikaalisemmasta matskusta viime aikoina tutuksi tullut herra Mellberg jopa soitti akustista kitaraa.

Livahdan katsastamaan Ruudolfin vihdoin alkaneen vedon. Lähestunnin myöhästyneen artistin yleisö ei ole moksiskaan, vaan tuntuu olevan entistä enemmänpähkinöinä. Hieman ankea sisätila toimii Ruudolfille edukseen. Rudyn fanit ovat niin fiiliksissä, että paikka olisi täynnä, olivat olosuhteet millaiset hyvänsä. Keikka taitaa myös olla alaikäiselle yleisölle melko harvinaista herkkua.

Kellareiden kasvatit, Fintelligens vetävät keikan luonnollisesti isoimmalla lavalla, mitä Boomboxista löytyy. Koko kansan aseistakieltäytyjä Iso-H ja koko kansan hymypoika Elastinen huudattavat tiheästi pakattua, tanssivaa festariyleisöä. Odotetusti kova meininki - kesämeininki! En odottanut olevani näin innoissani Fintelligensin keikasta, mutta toisin kävi. Onneksi!

Pienemmällä ulkolavalla esiintyy Stig. Uuden Musiikin Kilpailun ja Laululeijan jälkimainingeissa odotin Stigiltä livebändiä, mutta mies esiintyykin ainoastaan DJPP:n avulla. Stigillä on mukavasti yleisöä, eikä mies bändin puutteesta huolimatta koskaan petä. Keikan aikana nähtiin jopa esiintymisasun vaihto - farkkupaidasta t-paitaan!

Stigin yleisöstä löydän nuoret kaverukset Maxin, 16 ja Akun, 15. Jannut ovat menossa Kattilahalliinkatsomaan juuri aloittavaa Graciasta. He kertovat tulleensa Boomboxiin katsomaan ”kaikkea, paitsi Rähinää.” Erityisesti Max ja Aku odottavat lauantaista Eevil Stöön keikkaa. ”Se on paras. Tänään on tällanen päivä, että täällä on vähän diipimpii jäbii.”

Deogracias Masomin eli Graciaksen keikalla lavan edustaa kansoittaa pieni, mutta innostunut yleisö.Sääli, sillä mies on tuplaajansa Noah Kinin kanssa mielestäni omassa genressään kovinta kamaa, mitä täällä tällä hetkellä tehdään. Ennenkin Graciaksen livenä nähneenä jäin tähänkin keikkaan kaipaamaan livepumppua. Kattilahallin puuroinen soundi laimensi kovan keikan vaikutusta. Tämän vedon olisin toivonut olevan ulkona.

Lahtelaiset Jere, 19 ja Joonas,17, tuulettuvat Kattilahallin ulkopuolella. Nuorten miesten mielestä on mukavaa, että festareille pääsevät sekä täysi- että alaikäiset. ”Kyllä anniskelualueella on enemmän fiilistä. Olishan se kiva, että joka paikkaan olis vapaa pääsy”, myöntää Jere.

Boomboxiin kaverukset tulivat fiilistelemään festarikesää sekä katsomaan JVG:tä ja Rähinää. Illan pikku hiljaa pimetessä Kuningassoundin reggaerytmit keventävät festarin fiilistä entisestään. Reggaella on sellainen vaikutus - ilta-auringossa kylpevän festarikansan on pakko alkaa hytkyä. Kaiken kaikkiaan hyvä ja rento meininki.

Tasaisesti ruskettunut Jare Henrik Tiihonen eli Cheek tarjoilee taattua menoa pienemmällä ulkolavalla. Cheek lupaa vanhaa, uutta ja väliaikamatskua. ”Tärkeintä on, että pidetään hauskaa ja lauletaan!” Tämä on ehdottomasti festariperjantain ammattilaisin, mutta samalla sieluttomin lavashow. Lavalle asennetut screenit pyörittävät Cheekin musavideoita biisien tahtiin, välispiikkejä tahdittavat dj:n ilmoille päästämät shotgun- ja vuvuzelasoundit, mutta yleisö nauttii ja on mukana.

Teksti: Tiia Rantanen
Kuvat: Rita Tuohimaa