Live! Kivenlahti Rock Larry Neilin kokemana

Raportointia ja yleistä horinaa Kivenlahti rockista

Näin aluksi tunnustan lukijoille, etten ole ikänään Kivenlahti Rockissa käynyt ja suurin osa bändeistäkin oli tulossa silmieni eteen ensimmäistä kertaa.

Kävellessäni juna-asemalta kohti tapahtuma-aluetta huomaan joka paikassa ilmoituksia siitä, että kadut suljetaan vkl:n ajaksi festarin vuoksi, sillä vieraat valtaavat kadut, eihän kaikille välttämättä tiekään riitä? Kuitenkin vielä siinä vaiheessa huomasin olevani ainoa tallustelija näillä suljetuilla kaduilla. Ajattelin, ehkä muut tulevat vain vähän myöhemmin.

Pääportti löytyy hyvin, mutta huvitti, että vip- ja media check innissä meni jonotteluun enemmän kuin perusjonossa, sillä olivatpa onnistuneet hukkaamaan kaikki median listat. Perusteellisen selittelyn jälkeen sain viimein todistettua, että olen tulossa kirjoittamaan raporttia tapahtumasta, tätä samaista, jota nyt luet.

Saavun sisälle ja ensimmäinen esiintyjä Notkea Rotta on jo vauhdissa. Rotan muhkeat soundit suorastaan vetivät minua kohti lavaa innokkaana ja sain ilokseni huomata, että musisoinnin hoiti selvästi rock-henkinen bändi joka sai jokaiseen biisiin toivottua eloa ja muhkeutta yhteensoitollaan. Siitä huolimatta, että notkea rotta ”joutui” esiintymään alussa ja yleisöäkään ei paljon vielä ollut kertynyt, keikka oli hyvä ja pienenkin yleisön festarihenki alko heräilemään.

Tässä vaiheessa mietin, että alue on melko pienen näköinen, tulee varmaan ahdasta loppuillasta. Tuliko, se selviää myöhemmin ;)

Seuraava bändi, jonka ehdottomasti halusin kokea sen kovan mediaseurannan ja saatujen kehujen vuoksi, oli Viikate. Heidänkään showta en ollut aiemmin kokenut, mutta odotukset olivat korkealla.

NOTE TO SELF! Älä ole vessassa bändin aloittaessa, pääsi räjähtää basson huminaan.

Mutta, neljän biisin jälkeen oli hieman pettynyt oli. Soitto oli lähes munatonta ja tasapaksua. Vähän tuntui etteivät jätkät edes halunneet sillä kertaa olla lavalla? Yleisökin selvästi huomasi tämän ja seisoi lähinnä vain kädet suorina lempiartistiaan kuunnellen. Kohteliaasti kuitenkin taputtivat biisien välissä. Loppujen lopuksi Viikate jätti melko kylmäksi, oli kuitenkin mukava kuunnella heidän hittejään livenä. Ehkäpä siitepöly jätti bändin vaisuksi?

Tässä kohtaa lähdin seikkailemaan kohti alueen nurkkia ja tsekkailemaan, mitä sieltä löytyy. Positiviisena yllätyksenä koin Jägermeisterin kaljateltan sisäänkäynnin, jonka perältä myös esiintymislavakin löytyi. Matka lavalle kiemurtelevine käytävineen, asiatieto huoneineen ja savukoneineen toi mieleen jollain hauskalla tavalla Linnanmäen Vekkulan. Ainoa huono puoli teltassa oli sen uskomaton kuumuus ja lavaltakin kuulin räppärin suusta tuskaisen huudon ”ei vittu täällä on kuuma”.

Ewert and the two dragons, tämän virolaisen nousukiitäjän olinkin nähnyt aiemmin Espan lavalla pari viikkoa takaperin. Silloin lähinnä jäi fiilis, että mikä tässä nyt on niin pirun ihmeellistä. Mutta, en tiedä johtuiko se paremmasta äänentoistosta ja isommasta lavasta, niin tällä kertaa bändi alko jo kuulostamaan siltä kehujensa arvoiselta. Kansainvälinen soundi ja tällä kertaa onnistunut rumpalin 3 minuuttinen soolo takasivat viihdyttävän tunnelman. Tätä bändiähän katsoi ihan mielellään. Bändin soundit tuovat erehdyttävästi mieleen Coldplayn ja vaikka en tämän bändin fanikunnasta itseäni löydä, niin voisin kuvitella lohikäärmeille menestyvää uraa maailmalla kunhan vain muistavat pitää myös oman soundinsa.

Nyt minulla oli jano. Missä vesi? Pyörin ympäri koko festarin, mutta en löytänyt vesipistettä. Ajattelin, noh kai se tuolta vip-puolelta edes löytyy. Löytyihän se, hintaan 3 euroa lasi. Jäi vesi ottamatta, otin oluen. Hintaan 7 euroa.

Chisu asteli tässä vaiheessa lavalle ja täytyy tunnustaa etten ole aiemmin neidon uraa seurannut ja ulkonäkökin oli aivan tuntematon minulle. Tämä festari siis tarjosi minulle paljon uusia artisteja. Lavalle astelee blondi, Maija Vilkkumaa-tukkainen pieni nainen. Show on valmis alkamaan. Odotukset ovat korkealla.

Biiseistään en ole ikinä pitänyt, mutta show oli aivan loistava. Chisu osasi ottaa yleisön hyvin mukaan yhteislauluihin, taputuksiin ja jutteli mukavia biisien välissä. Eikä kehuakaan unohtanut. Varmasti jokaiselle kuuntelijalle jäi fiilis, että tämä artisti arvostaa kuulijoitaan. Erittäin toimiva show-kokonaisuus. Ei siis turhaan johtava naisartisti tässä maassa? Myös bändin jätkät omilla pienillä väliesityksillään hauskuuttivat yleisöä.

Mutta nyt, Apocalyptica. Tuo bändi, jota olen pienestä asti ihaillut ja katsonut ylöspäin. tuo kauniiden sulosointujen sanansaattaja on astunut lavalle. Ei minulla oikein muuta sanottavaa ole, kuin että Apocalyptica on Apocalyptica. Mikäli koet kauniit jousisoittimet omaksi jutuksesi, etkä ole vielä kyseistä bändiä nähnyt. Tee se pian! Näin pojat viimeksi -05 Ankkarockissa ja sen jälkeen huomaan vain tulleen kehitystä. Toiveissa olisi, että saisivat joskus kaikki supervieraansa samalle lavalle esiintymään. Nämä jätkät eivät turhaan ole maailmalla niittäneet nimeä. Toivottavasti ura on pitkä!

Festarit ovat nyt osaltani ohitse. Lähden kotiin, niin ja ne suljetut kadut? No, oli siinä sillä kertaa lisäkseni ehkä 4 muuta ihmistä. Toivottavasti järjestäjät eivät jääneet tappiolle, vaikka siltä se minun silmiini näytti.

Kynäni hiljenee. Ensi kertaan!

Teksti: Larry Neil