Live! Lauryn Hill @ the High Line Ballroom, NYC 2.6.2012

 

Tieto siitä, että Miss Lauryn Hill vetää The Miseducation of Lauryn Hill -levyn antia New Yorkissa sinne sijoittuvan lomani aikana, meinasi lennättää minut takamukselleni. Oli kuin minulle olisi juotettu hunajaa ja jumalten nektaria kultaisesta pikarista.

Vuonna 1998 ilmestynyt Miseducation-levy oli minulle oman aikakautensa soundtrack ja jokainen levyn raita tietyn tapahtuman, päivän tai tunteen tunnari. Jos joku olisi kertonut yläasteikäiselle minälle, että elinaikanani pääsisin muutaman metrin päähän itse Lauryn Hillistä kuulemaan hänen esittävän Ex-Factoria tai Sweetest Thingiä, olisin pyörtynyt onnesta.

Valitettavasti lahjakkuudestaan ja loistavuudestaan huolimatta Miss Lauryn Hill tuotti minulle ja seuralaisilleni hienoisen pettymyksen. 135 dollarin sisäänpääsymaksulla pääsi nauttimaan lämppäristä Black Milkistä, joka olikin todella kova, Miseducation-levyn kaikista biiseistä sekä muutamasta Fugees-klassikosta. Laurynin bändi oli todella kovassa vedossa, mutta itse tähti ja pumppu eivät olleet oikein synkassakeskenään. Vuoropuhelu itse Miss Laurynin ja bändin välillä takelteli, eikä neiti kyllä peitellyt siitä johtuvaa närkästystään.

Kaikki upean Miseducation-levyn raidat olivat saaneet keikkaa varten täysin uuden sovituksen. Olisin kuitenkin toivonut, että edes jotkut biisit olisi jätetty yksinkertaisemmiksi, akustisiksi balladeiksi tai edes jollain muotoa tunnistettaviksi. Oli kyllä hienoa, että taidokas bändi pääsi esille, mutta jotkut biiseistä olisivat olleet enemmän edukseen riisutummassa muodossa. Laurynin yhä kaunis ja vangitseva ääni olisi yksin kantanut kyllä useammankin kappaleen.

Murphyn lain mukaisesti olin pakollisella pikku vessatauolla juuri, kun tähtönen kutsui lavalle lapsikatraansa! Viiden lavalla olleen lapsen isä on Bob Marleyn poika Rohan Marley. Laurynilla on heidän lisäkseen vielä kuudes lapsi toisen miehen kanssa. Kukin ipana pääsi mikrofonin juureen, eikä kyyneleiltäkään vältytty, kun yksi pikku pojista unohti laulun sanat. Suloista!

Yleensä keikoilla on mukavaa, kun maailmanluokan tähti keskustelee yleisönsä kanssa. Laurynin tapauksessa tämä oli kuitenkin hiukanturhauttava kokemus. Eturivin aggressiivinen mieshenkilö huuteli tähtöselle niin kauan, että tämä alkoi kuuntelemaan miehen ongelmia. Ilman mikkiä käyty vuoropuhelu jätti muun yleisön täysin kylmäksi liian moneksi minuutiksi.

Keikan jälkeen luin netistä, että Lauryn on esittänyt vastaavanlaisia keikkoja jo melkein kahden vuoden ajan. En ollut tiennyt asiaa, ja luulin kuuluneeni muutaman sadan onnekkaan joukkoon, jotka olivat ehtineet hommata liput kyseiselle legendaariselle keikalle.

Pikku googlailu paljasti myös, että kyseessä oli harvinainen keikka siitä syystä, että neiti suvaitsi ilmestyä lavalle edes lähes ajallaan. Diiva myös vaatii kaikkien, myös bändinsä jäsenten, kutsuvan häntä Miss Hilliksi. Myönnän: taika on hieman hälvennyt.

Kaikesta huolimatta keikka oli mahtava. Itkin, nauroin, huusin ja tanssin hiki päässä.

Brooklyn Veganin keikka-arvio ja kuvia löytyy täältä.

Teksti ja kuvat: Tiia Rantanen