29.4.2012

Idols 2012! Raportti 8. Idols-finaalista - viimeisessä finaalissa Diandra vastaan Susanna!

Kahdeksannessa finaalissa oli superfinaalipaikat pelissä. Hitusen keinotekoisena teemana kilpailijoiden piti esitellä sielunsa ääripäät. Vierailevana tuomarina oli Sunrise Avenuen Samu Haber. Kilpailijatrio avasi ohjelman esittämällä yhdessä Nirvanan Smells Like Teen Spiritin. Tässä jälleen meidän arviot siitä, miten kolmikko selvisi tästä illasta.


 
Susanna Erkinheimo - Rock And Roll (Led Zeppelin), The Power Of Love (Jennifer Rush)
R: Susanna esitti ensin rokkipuoltaan varsin mallikkaasti. Vahva ääni sopi tähän hyvin, eikä ajoittain kuuluva kolkko ääni häirinnyt yhtään. Esiintyminen oli luontevampaa kuin muutamassa aiemmassa jaksossa. Toisena puolenaan Susanna tunnelmoi todella vaativaa voimaballadia, johon hänen ääni riitti hyvin. Yllättävänkin hyvä veto, koska vastaavaa ei oltu kuultu Susannalta aiemmin. Tänään kuultiin häntä vahvimmillaan, enkä ihmettelisi vaikka juuri jälkimmäinen biisi olisi tuonut hänelle finaalipaikan.

L: Susannan Rock and Roll-veto jätti minut vähän sanattomaksi. Halusin tykätä siitä, mutten vaan innostunut, vaikka Susannan esiintymisen itsevarmuus onkin kehittynyt ilahduttavasti. Susannan laulu oli vahvaa kuten aina, ja ääni biisin tyyliin sopivan raaka, mutta sellaisena se ei minua miellyttänyt, ja jäin odottamaan Susannan herkempää kappaletta. Power of Love -kappalevalintaa pelkäsin ennakkoon hieman kuluneeksi, mutta Susanna veti sen omiin nimiinsä. Ehkä hänelle sopii paremmin hillitympi esiintyminen kuin hieman tekemällä tehty raivokkuus ja vauhti. Pehmeät herkät kohdat laulusta kuulostivat todella hienolta, mutta Susannan huikeimmista ylä-äänistä en valitettavasti osaa nauttia, vaikka niitä onkin pakko ihailla.


 
Torsten Borg - The Scientist (Coldplay), Titanium (David Guetta)
R: Torsten aloitti Coldplayn herkistelyllä. Esitys oli Torstenia parhaimmillaan, juuri tämänkaltaista materiaalia soisi häneltä kuulevan kilpailun jälkeenkin. Hyvä veto tässä kohtaa kilpailua. Korkeat äänet kuulostivat hyvältä ja esiintyminenkin oli luontevaa. Torstenin toinen biisi oli menevä nykyhitti, jonka oli tarkoitus esitellä hänen menevämpää puolta. Biisivalinta ei osunut nappiin, Torsten ei ole näissä vauhdikkaissa pop-biiseissä omimmillaan, vaikka hän paremmalta kuulostikin kuin aiemmat vastaavat vedot. Torsten osaa joka tapauksessa ottaa lavan haltuun, mutta kannattaisi silti pysytellä enemmän omalla tontillaan. Torstenin jääminen finaalin ulkopuolelle ei tämän illan esitysten perusteella ollut varsinainen yllätys.

L: Torsten aloitti kappaleella, jonka herkän alun olisi pitänyt tuoda esiin hänen persoonallista ääntä parhaimmillaan. Laulu vaikutti kuitenkin jotenkin väkinäiseltä - ehkä tarkoituksella, tuskaista tunnelmaa ilmentäen, mutta se teki äänen sävyn sellaiseksi, että oli hieman kiikun kaakun kuulostiko se enää hyvältä. Intensiteettiä ja eläytymistä esiintymisestä ei puuttunut, ja kappaleen mahtipontinen loppu oli komea. Karsiutumisen jälkeinen uusintakierros katkaistiin valitettavasti kovin aikaisessa vaiheessa, koska alku oli todella koskettava, ja sai minut ymmärtämään, että olisin sittenkin toivonut Torstenille finaalipaikkaa. Riehakkaamman Titaniumin olisi pitänyt olla Torstenin mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pidin siitä enemmän. Laulullisestikin veto oli minusta parempi kuin Voice of Finlandin Eveliinan kehuttu versio samasta biisistä, tai sitten erikoinen ääni hämää, häivyttäen vireongelmat. Torstenin poikamainen lavaflirtti on valloittavaa, ja varsinkin loppubiisin riehuminen sai väkisin hyvälle tuulelle. Mitenkähän vaikuttavia loikat ja ryntäilyt yleisön joukkoon olivat paikan päällä? Samu Haberin kommentit olivat myös aivan loistavia tässä kohtaa, vaikka ehkä hitusen sopimattomia perheohjelmaan.


 
Diandra Flores - I Wanna Dance With Somebody (Whitney Houston), Listen (Beyonce)
R: Didi ilmensi räiskyvää ja iloista puoltaan Whitney Houstonin kasarihitillä. Didin kohdalla ei löydy enää uusia ylisanoja kuvaamaan sitä kuinka hyvä ja luonteva hän lavalla on. Toisena vetona Diandra versioi Beyoncea. Hän halusi sillä näyttää vahvan taistelijapuolensa. Laulusuoritus oli jälleen ylivertainen. Didi on kolmikosta ainoa, jonka menestys ei riipu biisivalinnoista. Hän on osoittanut, että hallitsee biisin kuin biisin. Illan viimeinen esitys sai ansaitusti tuomareilta aplodit seisaaltaan. Didin ansioksi laskettakoon myös se, ettei hänen olemuksessaan ja esiintymisessään näy minkäänlaista ylpistymistä, vaikka nuorella naisella helposti näin kävisi viikkoja jatkuneen suitsutuksen jälkeen.

L: Diandran suvereeni laulutaito tuli hienosti esiin ensimmäisessä iloisessa vauhtivedossa. Jotain yksittäistä korkeaa nuottia lukuunottamatta laulu kuulosti äärimmäisen rennolta - se on helppoa kun sen osaa. Tyyliasioita harvemmin noteeraan, mutta Diandran pinkki haalari oli söpö ja hauska. Viimeisellä biisillä Diandra varmisti muutenkin itsestäänselvältä vaikuttaneen finaalipaikan. Kappale oli minulle vieras, joten kesti hetken päästä tunnelmaan, ja mietin jopa hetken, oliko Diandra loppujen lopuksi niin paljon parempi kuin Susanna tällä voimaballadiosastolla. Mutta kun biisi oikein lähti, niin se myös lähti. Loppu tuntui siltä, kuin kisan voittaja olisi ollut jo vetämässä voittobiisiään. Vaikea kuvitella, että tätä kisaa kukaan muu voisi viedä. En kyllä olisi muutama viikko sitten millään uskonut, että juuri Susanna on se, joka tarttuu mahdottomaan haasteeseen.


 
Ilta oli kaikkiaan laadukas ja näki, että superfinaalipaikoista taisteltiin tosissaan. Finalistikaksikosta kumpikin ansaitsi jatkopaikkansa. Sunrise Avenuen akustisesta duoesityksestä on mainittava, että on kyllä ihailtavaa kun kappale toimii noin pienimuotoisena, vain taitavan Riku Rajamaan kitaran säestyksellä. Samu Haber pelkäsi turhaan - vaikka ihanan itseironisesti - esiintymistä heti Diandran jälkeen. Ensimmäistä kertaa Suomen Idolsissa loppuun asti selvisi kaksi tyttöä. Diandra lienee edelleen vahvempi ennakkosuosikki, mutta onko peli niin selvä kuin vaikuttaa? Millä avuilla Susanna voisi vielä yllättää ja nousta voittoon?

Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Palkki

Palkki