Minun on mahdotonta mennä Antti Tuiskun keikalle ilman, että kaikki muistot Idolssin alkukarsinnoista lähtien palaavat mieleeni nopeana muistikuvien kelana. Sama tapahtui myös Turun Apollossa. Hymyilin ja mietin, että tuossa se nyt on pitkästä aikaa. Se vanha tuttu.
Tuisku tuli lavalle Michael Jacksonmaisiin olkakoristeisiin sonnustautuneena. Hämmennyin, mutta hetkeä myöhemmin muistin, että Anttihan keikuttaa lannetta sellaiseen tahtiin, josta muut suomalaisartistit voivat vain unelmoida. Energinen tanssi kulki läpi koko keikan. Vain yksi hengähdystauko pidettiin, kun Antti syventyi laulamaan tunnelmallisesti Jos sä meet.
Keikka oli siis todellakin tunnin verran tanssibiletystä, jossa sekä artisti että yleisö hikoilivat jo parin biisin jälkeen. Oli miellyttävää nähdä Antti ilman taustatanssijoita ja muita show-elementtejä, koska hän pääsi valloittamaan omalla karismallaan.
Karismaahan Tuiskulta ei puutu. Hän on laulava ja tanssiva energia-pakkaus, jonka hymy ei hyydy hetkeksikään. Hänen positiivisuutensa vie mukanaan, ja saa hymyilemään vielä seuraavana aamunakin.
Soittolista koostui pääasiassa uuden levyn kappaleista, mutta mukaan oli valittu myös muutama aikaisempi hitti. Suurin yllätys oli kuulla Michael Jacksonin Thriller, jonka tulkinnassa Antti onnistui varsin mainiosti.
Antin laulu- ja esiintymistaidot ovat kehittyneet vuosien verrella huimasti. Vahva laulu ja yleisön kanssa flirttailu villitsivät. Yleisö taputti, huusi ja lauloi yhdessä sekä artistin että toistensa kanssa. Tunnelma oli iloinen ja lämmin.
Keikan jälkeen poistuin kotiin sydän täynnä onnea. Siinä me taas olimme yhdessä juhlineet – vanha tuttu ja minä.
Teksti & kuva: Terhi Mahlamäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti