On aurinkoinen kesäilta Ruisrock-festareilla, kun meidät ohjataan päälavan taakse backstage-tiloihin. Jo kauempaa voin kuulla kuplivan brittiaksentin sekä hörisevän naurun. Tapaan vihdoin lempibändini Hurtsin Ruissalon lämpimän auringon alla. Theo Hutchcraft kättelee minua ja kehuu aurinkolasejani. Istuudumme pöydän ääreen ja vaihdamme kuulumisia niin kuin se olisi jokapäiväistä. Kontista -jonka kyljessä lukee suurin kirjaimin HURTS- kuuluu rauhallista kitaran näppäilyä. Hetken päästä se lakkaa ja ulos astuu Adam Anderson ja esittelee itsensä. Hänkin istuutuu pöydän päähän, painan mikrofonin päälle.
