Kahdeksannessa finaalissa oli
superfinaalipaikat pelissä. Hitusen keinotekoisena teemana
kilpailijoiden piti esitellä sielunsa ääripäät. Vierailevana tuomarina
oli Sunrise Avenuen Samu Haber. Kilpailijatrio avasi ohjelman esittämällä yhdessä Nirvanan Smells Like Teen Spiritin. Tässä jälleen meidän arviot siitä, miten kolmikko selvisi tästä illasta.
Susanna Erkinheimo - Rock And Roll (Led Zeppelin), The Power Of Love (Jennifer Rush)
R:
Susanna esitti ensin rokkipuoltaan varsin mallikkaasti. Vahva ääni sopi
tähän hyvin, eikä ajoittain kuuluva kolkko ääni häirinnyt yhtään.
Esiintyminen oli luontevampaa kuin muutamassa aiemmassa jaksossa.
Toisena puolenaan Susanna tunnelmoi todella vaativaa voimaballadia,
johon hänen ääni riitti hyvin. Yllättävänkin hyvä veto, koska vastaavaa
ei oltu kuultu Susannalta aiemmin. Tänään kuultiin häntä vahvimmillaan,
enkä ihmettelisi vaikka juuri jälkimmäinen biisi olisi tuonut hänelle
finaalipaikan.
L: Susannan Rock and
Roll-veto jätti minut vähän sanattomaksi. Halusin tykätä siitä, mutten
vaan innostunut, vaikka Susannan esiintymisen itsevarmuus onkin
kehittynyt ilahduttavasti. Susannan laulu oli vahvaa kuten aina, ja ääni
biisin tyyliin sopivan raaka, mutta sellaisena se ei minua
miellyttänyt, ja jäin odottamaan Susannan herkempää kappaletta. Power of
Love -kappalevalintaa pelkäsin ennakkoon hieman kuluneeksi, mutta
Susanna veti sen omiin nimiinsä. Ehkä hänelle sopii paremmin hillitympi
esiintyminen kuin hieman tekemällä tehty raivokkuus ja vauhti. Pehmeät
herkät kohdat laulusta kuulostivat todella hienolta, mutta Susannan
huikeimmista ylä-äänistä en valitettavasti osaa nauttia, vaikka niitä
onkin pakko ihailla.
Torsten Borg - The Scientist (Coldplay), Titanium (David Guetta)
R:
Torsten aloitti Coldplayn herkistelyllä. Esitys oli Torstenia
parhaimmillaan, juuri tämänkaltaista materiaalia soisi häneltä kuulevan
kilpailun jälkeenkin. Hyvä veto tässä kohtaa kilpailua. Korkeat äänet
kuulostivat hyvältä ja esiintyminenkin oli luontevaa. Torstenin toinen
biisi oli menevä nykyhitti, jonka oli tarkoitus esitellä hänen
menevämpää puolta. Biisivalinta ei osunut nappiin, Torsten ei ole näissä
vauhdikkaissa pop-biiseissä omimmillaan, vaikka hän paremmalta
kuulostikin kuin aiemmat vastaavat vedot. Torsten osaa joka tapauksessa
ottaa lavan haltuun, mutta kannattaisi silti pysytellä enemmän omalla
tontillaan. Torstenin jääminen finaalin ulkopuolelle ei tämän illan
esitysten perusteella ollut varsinainen yllätys.
L:
Torsten aloitti kappaleella, jonka herkän alun olisi pitänyt tuoda
esiin hänen persoonallista ääntä parhaimmillaan. Laulu vaikutti
kuitenkin jotenkin väkinäiseltä - ehkä tarkoituksella, tuskaista
tunnelmaa ilmentäen, mutta se teki äänen sävyn sellaiseksi, että oli
hieman kiikun kaakun kuulostiko se enää hyvältä. Intensiteettiä ja
eläytymistä esiintymisestä ei puuttunut, ja kappaleen mahtipontinen
loppu oli komea. Karsiutumisen jälkeinen uusintakierros katkaistiin
valitettavasti kovin aikaisessa vaiheessa, koska alku oli todella
koskettava, ja sai minut ymmärtämään, että olisin sittenkin toivonut
Torstenille finaalipaikkaa. Riehakkaamman Titaniumin olisi pitänyt olla
Torstenin mukavuusalueen ulkopuolella, mutta siitä huolimatta, tai ehkä
juuri siksi, pidin siitä enemmän. Laulullisestikin veto oli minusta
parempi kuin Voice of Finlandin Eveliinan kehuttu versio samasta
biisistä, tai sitten erikoinen ääni hämää, häivyttäen vireongelmat.
Torstenin poikamainen lavaflirtti on valloittavaa, ja varsinkin
loppubiisin riehuminen sai väkisin hyvälle tuulelle. Mitenkähän
vaikuttavia loikat ja ryntäilyt yleisön joukkoon olivat paikan päällä?
Samu Haberin kommentit olivat myös aivan loistavia tässä kohtaa, vaikka
ehkä hitusen sopimattomia perheohjelmaan.
Diandra Flores - I Wanna Dance With Somebody (Whitney Houston), Listen (Beyonce)
R:
Didi ilmensi räiskyvää ja iloista puoltaan Whitney Houstonin
kasarihitillä. Didin kohdalla ei löydy enää uusia ylisanoja kuvaamaan
sitä kuinka hyvä ja luonteva hän lavalla on. Toisena vetona Diandra
versioi Beyoncea. Hän halusi sillä näyttää vahvan taistelijapuolensa.
Laulusuoritus oli jälleen ylivertainen. Didi on kolmikosta ainoa, jonka
menestys ei riipu biisivalinnoista. Hän on osoittanut, että hallitsee
biisin kuin biisin. Illan viimeinen esitys sai ansaitusti tuomareilta
aplodit seisaaltaan. Didin ansioksi laskettakoon myös se, ettei hänen
olemuksessaan ja esiintymisessään näy minkäänlaista ylpistymistä, vaikka
nuorella naisella helposti näin kävisi viikkoja jatkuneen suitsutuksen
jälkeen.
L: Diandran suvereeni
laulutaito tuli hienosti esiin ensimmäisessä iloisessa vauhtivedossa.
Jotain yksittäistä korkeaa nuottia lukuunottamatta laulu kuulosti
äärimmäisen rennolta - se on helppoa kun sen osaa. Tyyliasioita
harvemmin noteeraan, mutta Diandran pinkki haalari oli söpö ja hauska.
Viimeisellä biisillä Diandra varmisti muutenkin itsestäänselvältä
vaikuttaneen finaalipaikan. Kappale oli minulle vieras, joten kesti
hetken päästä tunnelmaan, ja mietin jopa hetken, oliko Diandra loppujen
lopuksi niin paljon parempi kuin Susanna tällä voimaballadiosastolla.
Mutta kun biisi oikein lähti, niin se myös lähti. Loppu tuntui siltä,
kuin kisan voittaja olisi ollut jo vetämässä voittobiisiään. Vaikea
kuvitella, että tätä kisaa kukaan muu voisi viedä. En kyllä olisi
muutama viikko sitten millään uskonut, että juuri Susanna on se, joka
tarttuu mahdottomaan haasteeseen.
Ilta
oli kaikkiaan laadukas ja näki, että superfinaalipaikoista taisteltiin
tosissaan. Finalistikaksikosta kumpikin ansaitsi jatkopaikkansa. Sunrise
Avenuen akustisesta duoesityksestä on mainittava, että on kyllä
ihailtavaa kun kappale toimii noin pienimuotoisena, vain taitavan Riku Rajamaan
kitaran säestyksellä. Samu Haber pelkäsi turhaan - vaikka ihanan
itseironisesti - esiintymistä heti Diandran jälkeen. Ensimmäistä kertaa
Suomen Idolsissa loppuun asti selvisi kaksi tyttöä. Diandra lienee
edelleen vahvempi ennakkosuosikki, mutta onko peli niin selvä kuin
vaikuttaa? Millä avuilla Susanna voisi vielä yllättää ja nousta
voittoon?
Teksti: Renja Pöysä ja Leena Ikonen
Kuvat: Tiia Santavirta
