Muutaman viikon odottelun jälkeen
päästiin jälleen tositoimiin, kun Idols-finaalit potkaistiin käyntiin.
Kilpailijat esittivät koelaulukappaleensa, joten oli mielenkiintoista
nähdä, onko kehitystä tapahtunut.
Heikki Tuomi aloitti illan MusenFeeling Good-biisillä hienosti. Käytti ääntä monipuolisesti, lisää itsevarmuutta aiemmasta vedosta. Selkeää eteenpäin menoa oli havaittavissa. Yksi illan ehdottomista helmistä, Heikki selvästi oikealla tiellä.
Niina Kähönen, joka oli semifinaaleissa kuin uudestisyntynyt tähti, esitti P!nkin kantaa ottavan kappaleen Dear Mr President. Esitys jäi tällä kertaa hieman vaisuksi. Odotukset häikäisevän viime kerran jälkeen olivat korkealla, eikä aivan päässyt samalle tasolle. Kappale ei oikein antanut mahdollisuutta loistaa.
Yksi tämän hetken suurimpia ennakkosuosikkeja oleva Torsten Borg lauloi Walking In Memphisin. Esitys oli hyvä ja kiva, mutta ei loistokas. Torstenilta olisi odottanut vahvempaa vetoa. Isompi lava olisi vaatinut voimakkaampaa tulkintaa. Nuoren miehen potentiaalin tietäen jatkossa on varaa parantaa paljonkin.
Tiina Puskan versiointi King Of LeoninUse Somebody -biisistä oli todella miellyttävää kuultavaa. Kehitystä oli tapahtunut roimasti esiintymisessä ja tulkinnassa. Tiinan pirteää ja itsevarmaa olemusta oli ilo katsella.
Ina Forsmanin koelaulubiisinä oli Etta Jamesin tunnelmallinen All I Could Do Is Cry, jossa pääsi näyttämään mihin oma ääni pystyy. Ja sen Ina todella teki. Esitys oli ylivoimaisesti paras häneltä kuultu. Laulu kuulosti vaivattoman upealta ja uskottavalta. Ehdoton tasonnosto.
Petri Piippo oli valinnut laulukseen Foo FightersinMy Heron. Laulu ja ääni kuulosti hyvältä, mutta lavaa ei Petri oikein saanut haltuun. Lavaesiintyminen näytti epäluontevalta haahuilulta. Ehkä se tuttu kitara olisi sittenkin pitänyt olla mukana. Jätti aika kylmäksi. Eivätkä äänet sitten riittäneetkään jatkoon.
Viime viikolla potin räjäyttänyt Susanna Erkinheimo esitti Amy WinehousenRehabin. Hän näytti ja kuulosti luontevalta, mutta siitä jäi suurin tunne puuttumaan. Susannalla on oma ja selkeä tyyli, joka sopii hyvin hänelle, mutta tämä biisi ei kirvoittanut yhtä suuria hurraa-huutoja kuin hänen edellinen esitys.
Arttu Kettusella oli edessään megahitti Stairway To Heaven. Ääntämisestä noottia viimeksi saanut Arttu oli selvästi kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta mielellään kuulisi miehen laulavan suomeksi. Toivottavasti jo ensi viikolla kieli on vaihtunut. Kappaleessa Artun ääni pääsi oikeuksiinsa ja se kuulosti kauniilta, mutta lavaolemiseen pitäisi edelleen kiinnittää huomiota.
Sini Tuomisen biisinä oli viime vuoden suurimpia hittejä Grenade. Laulu sujui ihan kivasti ja äänenväri on kaunis, mutta suurin tunne jäi tästäkin puuttumaan. Esitys parani loppua kohti, mutta jäi tasapaksuksi ja lisää esiintymisvarmuutta kaipaisi vielä.
Tähän mennessä varmimpana loistanut Diandra Flores tulkitsi voimaballadin I Have Nothing. Tälläkään kertaa ei tarvinnut pettyä, kun kilpailun ylivoimaisesti taitavin laulaja päätti illan. Esiintyminen oli eleettömän kaunista ja varmaa. Laulu kuulosti upealta jälleen kerran. Diandra on jopa kansainväliset mitat täyttävä lupaus.
Edelliskertaan
verrattuna oli tasonnostoja ja muutamia, joilta olisi odottanut
enemmän. Tuomarit olivat selvästi terävöittäneet linjaansa, eikä kaikkia
enää kehuttu yhtä estoitta. Parhaimpina vetoina jäivät mieleen Heikki,
Ina ja Diandra. Tämäniltaisten esitysten jälkeen Petrin tippuminen ei
tullut varsinaisena yllätyksenä.
Mitä
mieltä sinä olit, kuka on nostanut tasoaan, kuka oli pettymys? Meillä
jo kirjoittaja ja valokuvaaja ovat eri mieltä sunnuntain onnistujista
niin lukijoista varmasti löytyy lisää mielipiteitä. Mitä mieltä
sunnuntain esityksistä?
Teksti: Renja Pöysä
Kuvat: Tiia Santavirta
Kuvat: Tiia Santavirta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti